Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura
Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura (VSKS) on Viipurissa vuonna 1845 perustettu yhdistys, jonka alkuperäisenä alana oli kansalle tarkoitetun suomenkielisen kirjallisuuden julkaiseminen. Nykyisin VSKS on Viipurin kaupunki- ja kulttuurihistoriaan erikoistunut tieteellinen seura, joka on yksi Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenseuroista.[1] Seuran esimiehenä toimii dosentti Anu Koskivirta-Karonen.
Helsinkiin talvi- ja jatkosodan jälkeen siirtynyt seura vaalii nykyisin Viipurin kulttuurista perintöä julkaisemalla Viipuria koskevaa tieteellistä tutkimusta sekä järjestämällä keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia. Seuran ylläpitämä Wiipuri.fi-sivusto kokoaa tietoja Viipurin historiasta ja sen kautta tarjotaan avoimesti seurattavaksi esimerkiksi seuran järjestämien tutkimuspäivien luentoja. VSKS on julkaissut vuodesta 1976 tieteellistä Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita -sarjaa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura perustettiin vuonna 1845 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sisarseuraksi ja suomen kielen ja suomenkielisen kirjallisuuden aseman edistäjäksi. Seuran perustamiskokoukseen 7. syyskuuta 1845 osallistui neljätoista henkilöä, muun muassa kirjailija Jaakko Juteini, varapastori K. H. J. Ignatius sekä konttoristit Adam Wilke ja Anton Keldan. Vaikka tuoreen kirjallisuusseuran säännöt oli suoraan kopioitu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta, helsinkiläisen ja viipurilaisen seuran profiilit poikkesivat toisistaan Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran pysyessä etäällä yliopistopiireistä ja suuntautuessa kansanvalistukseen.
Seura aloitti työnsä julkaisemalla vuonna 1847 suomenkielisen aapisen Uusi Aapiskirja. Seuran toiminta vaikeutui kuitenkin pian poliittisten suhdanteiden ja esimerkiksi suomenkieliseen kirjoitus- ja julkaisutoimintaan kohdistuneiden rajoitusten myötä.
Vuoden 1850 kieliasetuksen lieventyminen ja kumoaminen mahdollistivat 1850-luvun puolivälin tietämillä seuran julkaisutoiminnan elpymisen ja seura julkaisikin 1850-luvulta alkaen moninaista suomenkielisiä kirjallisuutta sekä sanomalehti Otavaa vuosina 1860-1863. Vaikka kustannustoimintaan vaikutti seuran varojen ajoittainen niukkuus, seura onnistui julkaisemaan 1800-luvun aikana niin oppikirjoja, novelleja, lauluja, näytelmiä kuin matkakertomuksiakin. Seuran julkaisutoiminta kuitenkin päättyi 1880-luvun alussa, kun A. E. Nordenskiöldin matkakuvauksen Vegan matka Euroopan ja Aasian ympäri julkaiseminen osoittautui taloudelliseksi virhearvioksi ja seura ajatui talousvaikeuksiin.
Suomenkielisen julkaisutoiminnan ohella seura työskenteli suomenkielisten koulujen hyväksi. Keskeisenä saavutuksena koulutuksen saralla voidaan pitää Wilken koulua, joka toimi seuran perustajajäsen Adam Wilken testamenttivaroilla vuosina 1860-1893. Toisaalta seuran jäsenet vaikuttivat yksityishenkilöinä paikallisen suomenkielisen oppikoulun perustamiseen ja toimintansa aloittikin vuonna 1879 Viipurin Klassillinen Lyseo.
Julkaisutoiminnan kuihduttua Viipurin Suomalaisen kirjallisuusseuran toiminta kohdistui ja rajautui aiempaa selvemmin Viipuriin ja Karjalaan. Seura osallistui kansatieteellisen kokoelman perustamiseen ja kerätyt esinekokoelmat saatiin esiin vuonna 1892 perustettuun Museum Wiburgense -museoon.
Kesällä 1908 seuran rahoittama Mikael Agricolan muistopatsas paljastettiin hänen syntymänsä 400-vuotisjuhlallisuuksissa. Patsaan oli veistänyt Emil Wikström ja se sijaitsi Viipurin tuomiokirkon edustalla.
Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura eli pääasiassa hiljaiseloa venäläistämiskausien aikana sekä itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä. Seura kylläkin etsi Adam Wilken testamenttivaroille uutta käyttötarkoitusta ja suunnitteli kansanopiston perustamista, mutta hanke eteni hitaasti varojen karttuessa verkkaisesti.
Talvi- ja jatkosodan myötä seura menetti alkuperäisen kotipaikkansa ja siirtyi Helsinkiin. Tilanne oli haastava, mutta seuran toiminnan jatkuminen tuli mahdolliseksi onnistuneiden sijoitusten ansiosta. Sodan jälkeen seura profiloitui vähitellen tukemaan menneisyyden Viipurin nivomista osaksi nykypäivää. Käytännössä seura esimerkiksi jakoi apurahoja eteläkarjalaisille opiskelijoille sekä lahjoituksia seuran tarkoitusta edistäville oppilaitoksille ja järjestöille.
Seuran julkaisutoiminta elpyi pitkän tauon jälkeen. 1970-luvulta lähtien seura on julkaissut tieteellistä Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita -sarjaa. Seura oli myös yksi Viipurin kaupungin historia -sarjan 1970- ja 1980-luvulla julkaistujen osien rahoittajista.
Sittemmin Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran tieteellistä profiilia on vahvistettu, ja 2000-luvun aikana se on kehittynyt täysipainoiseksi tieteelliseksi seuraksi. Tältä kannalta tärkeä askel oli vuosittaisen yleisölle avoimen seminaaritapahtuman, Viipuri-tutkimuksen päivän, perustaminen vuonna 2010 dosentti Pentti Paavolaisen toimiessa seuran esimiehenä. Saman vuosikymmenen aikana Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita -sarjasta kehittyi ajanmukainen tieteellisesti vertaisarvioitu julkaisusarja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuukauden jäsenseura on Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura (VSKS) Tieteellisten seurain valtuuskunta. 28.1.2021. Viitattu 30.10.2023.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kauko Kyyrö, Tuulta ja tyyntä. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura 1845–1965
- Erkki Kuujo, Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran kolme viimeistä vuosikymmentä 1965–1995 (Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 11)
- Anu Koskivirta, Sanna Supponen, Valistus, tieto, tiede: Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura aikojen tuulissa (1845–2021). [1]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
