Kieliasetus (1850)
Kieliasetus (täsmälliseltä säädösnimekkeeltään Nådig Förordning till Censur-Öfver-styrelsen angående åtskilliga tillägg till författningarne om censuren i landet) oli 8. huhtikuuta 1850 annettu sensuuriasetus, jolla pyrittiin estämään Euroopan hullun vuoden 1848 aatteiden leviäminen Suomen suuriruhtinaskuntaan. Asetuksella kiellettiin lähes kaikki suomenkielinen julkaisutoiminta. Kieliasetus kumottiin vuonna 1860.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan hullu vuosi alkoi Pariisin helmikuun vallankumouksesta, ja levottomuudet levisivät nopeasti muualle Eurooppaan. Liikehdinnän taustalla oli sekä liberalistisia vapausvaatimuksia että kansallisia pyrkimyksiä. Levottomuudet kuitenkin yleisesti ottaen loppuivat vielä saman vuoden kuluessa (poikkeuksena Unkari, missä vapaustaistelu jatkui vuoden 1849 elokuuhun asti). Venäjän keisari Nikolai I halusi kaikin keinoin estää levottomuuksien leviämisen oman maansa alueelle. Venäläiset joukot osallistuivat Unkarin kapinan kukistamiseen sekä miehittivät Moldavian ja Valakian. Myös muita lievempiä keinoja käytettiin uusien aatteiden torjumiseksi.[1]
Suomessa senaatti ryhtyi toimenpiteisiin yhteiskuntarauhaa uhkaavien aatteiden leviämisen torjumiseksi. Ruotsin vastaisen rajan valvontaa parannettiin, annettiin erilaisia matkustuskieltoja, ja sensuuria tiukennettiin. Useiden ulkomaisten sanomalehtien tuonti kiellettiin kokonaan, ja sanomalehtien tuonnille asetettiin muitakin rajoituksia. Kaikki ulkomailta peräisin oleva tuontikirjallisuus tarkastettiin, ja erityisesti pyrittiin estämään ranskalaisten Victor Hugon, Eugène Suen ja Alexandre Dumas vanhemman yhteiskuntakriittisten romaanien kääntäminen. Ruotsin- ja vieraskielisiä lehtiä ja kirjallisuutta ei koettu uhkaaviksi, koska niitä lukivat vain säätyläiset.[1]
Vuoden 1850 sensuuriasetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksittäisistä vastatoimista merkittävin oli vuonna 1850 annettu kieliasetus. Muodollisesti tällä säädöksellä täydennettiin aikaisempaa sensuurilainsäädäntöä eli vuoden 1829 painoasetusta.[2] Uudella asetuksella kiellettiin muiden kuin uskonnollisten ja taloudellista valistusta sisältävien teosten julkaiseminen suomeksi. Asetus ei koskenut uusintapainoksia, joten esimerkiksi oppikirjoja, historiallisia kuvauksia ja kansanperinneaineistoa sai edelleen julkaista.[1]
Asetuksella kiellettiin julkaisemasta valtiollisia uutisia, tietoja ulkomailla tehdyistä rikoksista sekä alkuperäisiä ja käännösromaaneja.[3] Asetus koski vain suomenkielisiä painotuotteita. Ruotsinkielisiä painotuotteita sai Suomessa julkaista vapaasti.[3]
Asetuksen laati kenraalikuvernööri Aleksandr S. Menšikov maaliskuussa 1850, keisari vahvisti sen 6. maaliskuuta, ja se esiteltiin senaatin hyväksyttäväksi 8. huhtikuuta.[4]
Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sensuuriasetus lamaannutti suomalaisen sanomalehdistön, ja esimerkiksi Suometar lopetti ilmestymisen vuonna 1850. Vaikutukset jäivät kuitenkin suhteellisen lyhytaikaisiksi, kun 1850-luvun alussa useat suomenkieliset sanomalehdet, myös Suometar, alkoivat ilmestyä uudelleen. Myös uusia lehtiä ryhdyttiin julkaisemaan.[1] Vuoden 1850 kieliasetusta täsmennettiin vuosina 1851–1853, lievennettiin vuosina 1854[5] ja 1857, ja se kumottiin lopullisesti Aleksanteri II:n valtakaudella 27. helmikuuta 1860 (AsK 4/1860).
Kieliasetuksen lisäksi 1850-luvun alussa annettiin useita muita asetuksia, joilla pyrittiin turvaamaan uhattuna ollutta sääty-yhteiskunnan asemaa. Asetukset koskivat muun muassa vaivaishoitoa, irtolaisuutta, yliopistoja ja niiden opiskelijoita. Virallinen Suomi, virkamiehet, kirkko ja sanomalehdistö tukivat Nikolai I:n vuosien 1848–1852 toimia voimakkaasti. Yhdessä vastatoimet eristivät Suomen tehokkaasti muusta maailmasta, mutta eristys jäi lyhytaikaiseksi, sillä järjestelmä alkoi murtua vuonna 1853, kun Venäjä ja Turkki ajautuivat kansainväliseen konfliktiin, joka johti Krimin sotaan.[1]
Luettelo kieliasetukseen liittyvistä säädöksistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen vuotta 1860 säädökset julkaistiin Suomen suuriruhtinaskunnassa pääsääntöisesti vain ruotsiksi. Vuoden 1850 sensuuriasetukseenkin liittyvät säädökset ovat siksi useimmat ruotsinkielisiä.
- Nådig Förordning till Censur-Öfver-styrelsen angående åtskilliga tillägg till författningarne om censuren i landet (8.4.1850)
- Nådig Förordning till Censur-Öfver-styrelsen angående föreskrifter vid censuren och behandlingen af utländska till Finland införde böcker m. m. (10.11.1851)
- General-Tull-Directionens circulaire om hvad vid censuren af utländske till Finland införda böcker är att iakttaga (12.12.1851)
- General-Tull-Directionens circulaire, angående censur behandlingen af böcker, som från utrikes ort införas till de sjöstäder, hvarest särskild censor icke finnes (7.3.1852)
- General-Tull-Directionens Circulaire, om tullklarering af böcker, som inkomma till städer i Finland, hvarest särskild censor icke finnes (5.3.1853)
- Keisarin käskykirje suomalaisten kirjojen painattamisesta (12.10.1854)[5]
- Armollinen Julistus, koskeva muutosta Armollisessa Asetuksessa 2/14 päivältä Lokakuuta 1829 sensuurista ja kirjakaupasta Suomessa (23.3.1857)
- Armollinen Julistus niiden kirja-teosten sensuurista eli painolupaa varten tutkimisesta, jotka Suomen kielellä präntistä toimitetaan (AsK 27.2.1860/4)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nurmio, Yrjö: Taistelu suomen kielen asemasta 1800-luvun puolivälissä: Vuoden 1850 kielisäännöksen syntyhistorian, voimassaolon ja kumoamisen selvittelyä. Helsinki: WSOY, 1947.
- Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY, 1989. ISBN 951-0-14253-0.