Valter Juva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valter Juva.

Valter Juva (3. syyskuuta 1865 Pyhäjoki25. joulukuuta 1922 Viipuri), oik. Valter Henrik Juvelius, oli suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän on kääntänyt runsaasti maailmankirjallisuutta, mutta hänet muistetaan erityisesti runosta "Karjalan kunnailla lehtii puu"[1].

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valter Juva syntyi vuonna 1865 Pyhäjoella. Hänen isänsä oli maanmittari Johan Henrik Juvelius ja äiti Ida Maria Juvelius (o.s. Åkerman). Isä työskenteli maanmittarina ensin Pohjois-Suomessa ja sitten Hämeessä, jonne perhe muutti. Juvalla oli seitsemän sisarusta, joista tunnettuja ovat kirjallisuuden tutkija J. W. Juvelius (1863–1927), vankilanjohtaja V. O. Juvelius (1869–1937), lähetyssaarnaaja ja diakoni Ester Juvelius (1876–1962), näytelmäkirjialija ja suomentaja Veera Roos (1882–1961) sekä kirjailija Siiri Juva (1886–1974).

Valter Juva kiinnostui kirjallisuudesta jo kouluaikana ja kirjoitti itsekin runoja. Hän opiskeli ensin Oulun suomalaisessa yhteislyseossa ja perheen muuton jälkeen Hämeenlinnan normaalilyseossa, josta kirjoitti ylioppilaaksi 1884. Maanmittarintutkinnon Juva suoritti kolme vuotta myöhemmin ja työskenteli sen jälkeen maanmittarina Vaasan läänissä vuoteen 1890 asti. Hän jatkoi opiskeluja työn ohessa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1888 ja maisteriksi kaksi vuotta myöhemmin.

Juvan ensimmäinen runokokoelma Kuvia ja säveliä ilmestyi 1897, mutta se ei saavuttanut mainittavampaa suosiota, vaikka runojen kieltä pidettiin sujuvana. Runoissa voi nähdä uusromantiikan vaikutteita, erityisesti niiden isänmaallisuudessa sekä luonnon ja kansan kuvauksessa. Seuraava kokoelma Runoja ilmestyi 1902 ja muistutti paljolti ensimmäistä. Kokoelman runo Jo Karjalan kunnailla lehtii puu lienee Juvan tunnetuimpia runoja, ja se henkii uusromantiikan Karjala-ihannointia.

Vuonna 1894 Juva meni naimisiin Florence Johanna Alopaeuksen kanssa, joka oli tullipäällysmiehen tytär. Kaksi vuotta myöhemmin he muuttivat etelämmäksi, kun Juva sai paremman maanmittariviran. Työnsä ohessa Juva suomensi maailmankirjallisuutta: Goethen Faustin, Esaias Tegnérin Fritiofin sadun, Zacharias Topeliuksen satuja sekä Heinrich Heinen, Robert Burnsin, Gustaf Frödingin, K. A. Tavaststjernan ja J. L. Runebergin runoja. Lisäksi Juva kokosi käännöksiä maailmankirjallisuudesta teokseen Sata runoa.

Vuonna 1906 Juva puolusti väitöskirjaansa Judarnes tideräkning i ny belysning, joka käsitteli nimensä mukaan juutalaisten ajanlaskua. Väitöskirja hyväksyttiin seuraavana vuonna, ja hänestä tuli filosofian tohtori.[2]

Eri teksteissä väitetään, että Juvan väitöskirjan innoittamana kansainvälinen retkikunta lähti etsimään Salomonin temppelin aarteita Jerusalemista, mutta tosiasiassa väitöskirja ei ole asiaan syynä. Juva oli itsekin kyllä Jerusalemissa, mutta retki päättyi paikallisten levottomuuksien vuoksi. Juva matkusteli laajasti myös Euroopassa tehden arkeologisia tutkimuksia, kunnes ensimmäinen maailmansota puhkesi ja esti enemmät matkailut.[2]

Juva toimi vuosina 19081918 Viipurin työväenopiston johtajana ja vuodesta 1918 kuolemaansa saakka Viipurin kaupunginkirjaston hoitajana. Viipurin-aikanaan Juva julkaisi viimeisen runoteoksensa Matkan varrelta (1915), joka seuraa kahden aikaisemman kokoelman kaavaa. Samana vuonna Juva julkaisi salanimellä Heikki Kenttä maaseudulle sijoittuvan salapoliisiromaanin nimeltä Maahengen salaisuus ja vuotta myöhemmin novellikokoelman Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia itämailta. Jälkimmäisessä oli pitkähkö kuvaus, joka perustuu Juvan kokemuksiin Jerusalemin kaivauksilla ja kuvaa tapahtumia Juvan näkökulmasta.[2]

Juvan viimeiseksi käännökseksi jäi Runebergin Jouluilta (1921). Hän kuoli kurkkusyöpään vuonna 1922 57-vuotiaana. Juva ei noussut kuolemansa jälkeen maineeseen, mutta hänen käännöksiään arvostettiin: muun muassa Uuno Kailas hyödynsi Juvan käännöstä suomentaessaan itse Tegnérin Fritiofin tarun.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omat teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Judarnes tideräkning i ny belysning (Valter Juvelius 1906)
  • Kuvia ja säveliä (Otava 1897)
  • Maahengen salaisuus (salanimellä Heikki Kenttä; Otava 1915)
  • Matkan varrelta (WSOY 1914)
  • Runoja (Boman ja Karlsson 1902)
  • Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia itämailta (salanimellä Heikki Kenttä; Otava 1916)

Käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Burns, Robert: Lauluja ja ballaadeja (Kustannusoy. Fundament 1918)
  • Fröding, Gustaf: Valikoima runoja (Otava 1915)
  • Goethe, Johann Wolfgang von: Faust 1 (Otava 1916)
  • Heine, Heinrich: Laulujen kirja (WSOY 1917)
  • Heine, Heinrich: Valikoima runoelmia (Yrjö Weilin 1905)
  • Runeberg, Johan Ludvig: Jouluilta (WSOY 1921)
  • Rydberg, Viktor: Tonttu (Kustannus PK 1945)
  • Sata runoa (WSOY 1916)
  • Tavaststjerna, Karl August: Valikoima runoelmia (Yrjö Weilin 1904)
  • Tegnér, Esaias: Fritiofin satu (WSOY 1905)
  • Topelius, Zacharias: Adalminan helmi ja valikoima Z. Topeliuksen satuja (Tarkiaisen ja Jäämaan kanssa; WSOY 2005)
  • Topelius, Zacharias: Lukemisia lapsille (Tarkiaisen kanssa; WSOY 1905–1907)
  • Topelius, Zacharias: Muurahainen lääkärissä (Tarkiaisen ja Jäämaan kanssa; WSOY 2005)
  • Topelius, Zacharias: Satuja ja runoja 1–2 (Tarkiaisen kanssa; WSOY 1907)
  • Topelius, Zacharias: Topeliuksen kauneimmat näytelmät (Tarkiaisen ja Jäämaan kanssa; WSOY 1979)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aikalaiskirja: henkilötietoja nykypolven suomalaisista. 1920. Tietosanakirja-osakeyhtiö, Helsinki.
  • Fennica, Suomen kansallisbibliografia.
  • Sorvali, Irma: Valter Juva. Kansallisbiografia.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kari Huhta, Jerusalem sai dramaattisen elämäkerran/Suomalainen joka aiheutti mellakan. HS s. C2, 23.12.2011
  2. a b c David Landau: Information on Valter Juva