Ester Juvelius
Ester Maria Juvelius (15. syyskuuta 1876 Hämeenlinna – 9. joulukuuta 1962 Helsinki[1]) oli suomalainen diakonissa ja lähetystyöntekijä. Hänet tunnetaan yhtenä juutalaislähetyksen suomalaisena uranuurtajana. Juvelius toimi Suomen Lähetysseuran juutalaislähettinä vuodet 1906–1939,[2] joista kahdeksan viimeisen vuoden ajan Jerusalemissa.
Toiminta Suomessa ja Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin yliopistossa vuodesta 1895 lähtien kirjoilla ollut Juvelius jätti yliopisto-opintonsa kesken 1898.[1] Diakonissaksi hänet vihittiin vuonna 1911.[3] Hän oli aloittanut Suomen lähetysseuran juutalaislähettinä jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Vuosina 1912–1914 Juvelius toimi lähetystyöntekijänä Ukrainan Tšernivtsissä ja Puolan Przemyślissä yhdessä pastori Arnold Schalinin ja tämän puolison Vernan kanssa. Takaisin Suomeen he palasivat ensimmäisen maailmansodan sytyttyä, jonka jälkeen Juvelius toimi Pietarin suomalaisen seurakunnan diakonissana 1915–1918. Vuodet 1920–1926 hän työskenteli Pariisissa Hebrew Christian Testimony to Israel -järjestön palveluksessa.[4] Sen olivat perustaneet kristinuskoon kääntyneet Itä-Euroopan juutalaiset David Baron ja Charles Andrew Schonberger vuonna 1893 Lontoossa.[5]
Lähetystyö Palestiinassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palestiinaan Juvelius matkusti vuonna 1931, jossa hän Haifan kautta asettui Jerusalemiin. Lähetystyön ohella Juvelius kirjoitti aktiivisesti Suomen Lähetyssanomiin.[6] Hänen työnsä Palestiinan juutalaisten parissa ei ollut kovinkaan onnistunutta, mikä johti Juveliuksen turhautumiseen. Osasyynä lähetystoiminnan epäonnistumiseen oli muun muassa hänen Palestiinan levottomuuksien aikana osoittamansa kylmäkiskoisuus pakanoina pitämiään juutalaisia kohtaan. Heidän levottomuuksien uhreiksi joutuneita läheisiään Juvelius piti Jumalan rangaistuksena Kristuksen hylänneille juutalaisille. Juveliuksen kirjoituksista ilmenee myös suoranainen katkeruus juutalaisia kohtaan ja jopa uskonnollisperäinen juutalaisviha.[7]
Myöskään Lähetysseuran työntekijöiden keskinäiset välit eivät aina olleet hyviä. Esimerkiksi samaan aikaan Jerusalemissa Juveliuksen kanssa ollut Aili Havas purki tätä kohtaan tuntemaansa vihaa Lähetysseuralle lähettämissään kirjeissä.[8]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juveliuksen vanhemmat olivat maanmittari Johan Henrik Juvelius ja Ida Maria Åkerman.[1] Hänellä oli seitsemän sisarusta,[9] joista tunnettuja ovat kirjallisuuden tutkija J. W. Juvelius (1863–1927), kirjailija Valter Juva (1865–1922), vankilanjohtaja V. O. Juvelius (1869–1937), näytelmäkirjialija ja suomentaja Veera Roos (1882–1961) sekä kirjailija Siiri Juva (1886–1974).
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antikainen, Timo: Ester Juvelius juutalaislähettinä 1906-1939, tutkielma Helsingin yliopiston Teologiselle tiedekunnalle, 2003.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c JUVELIUS Ester Maria. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 17.2.2014.
- ↑ Ester Juvelius juutalaislähettinä 1906-1939 (Arkistoitu – Internet Archive) Finna. Viitattu 17.2.2014.
- ↑ Ester Juvelius (Arkistoitu – Internet Archive) Arkistolaitos. Viitattu 17.2.2014.
- ↑ Hanski, Jari: "Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918–1944" (Arkistoitu – Internet Archive) s. 92-93. Kirja kerrallaan, Helsinki 2006. ISBN 952-92-0042-0.
- ↑ Messianic Testimony (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 17.2.2014.
- ↑ Leitzinger, Antero: "Ensimmäiset suomalaiset Jerusalemin-kävijät" s. 8. Siirtolaisuusinstituutti, 2013. Viitattu 17.2.2014.
- ↑ Hanski, s. 95–96.
- ↑ Hanski, s. 99–101.
- ↑ Ester Maria Juvelius Geneanet. Viitattu 17.2.2014.
|
