Väinö Ikonen (teollisuusneuvos)
Väinö Kustaa Ikonen (17. helmikuuta 1898 Ruokolahti – 2. heinäkuuta 1988 Lahti) oli suomalainen insinööri ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]
Ikosen vanhemmat olivat kauppias Kalle Kustaa Ikonen ja Albertina Pylkkänen ja puoliso 1927–1963 käsityökoulun johtaja Martta Mathilda Berg. Lappeenrannassa 1918 ylioppilaaksi tullut Ikonen valmistui sähkötekniikan alan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1923 ja työskenteli sitten kolme vuotta Yhdysvalloissa General Electricin ja Westinghousen palveluksessa. Suomeen 1927 palattuaan Ikonen meni töihin Valtionrautateiden konepajalle Viipuriin, mutta siirtyi jo seuraavana vuonna käyttöinsinööriksi vaneria valmistaneen Oy Suolahden Tehtaiden palvelukseen Suolahdelle.[1]
Sieltä hän meni vuoden 1934 lopussa Laatokan Puu -yhtiön teknilliseksi johtajaksi Lahdenpohjaan, mutta palasi vajaan vuoden kuluttua takaisin Suolahden Tehtaille, nyt tehtaan isännöitsijäksi. Ikonen johti vuonna 1942 osaksi Rauma-Raahea tullutta ja vuonna 1952 Rauma-Repolaan liitettyä vaneritehdasta aina vuoteen 1964 asti. Hän sai Rauma-Repolan johtajiston edustajana vuonna 1958 vastuulleen paitsi yhtiön vaneriteollisuuden, myös sen Päijänteen alueella sijaineet muut toiminnot. Paikallisjohtajan tehtävät 1964 jätettyään hän toimi vielä lyhyen aikaa yhtiön pääkonttorissa Helsingissä, kunnes jäi eläkkeelle. Teollisuusneuvoksen arvonimi Ikoselle myönnettiin vuonna 1961. Ikosella oli alansa luottamustehtäviä ja hän oli myös Suolahden kauppalanvaltuutettu ja kauppalanhallituksen jäsen 1932–1957.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Väinö Ikonen Biografiasampo. Viitattu 9.1.2022.
- ↑ Kuolleita. Teollisuusneuvos Väinö Ikonen. Helsingin Sanomat, 9.7.1988, s. 14.