Väinö Aalto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Väinö Aalto (ven. Вяйне Иванович Аалто, Väinö Ivanovitš Aalto; 12. syyskuuta 1899 Pori27. tammikuuta 1938 Leningrad) oli suomalaissyntyinen Neuvostoliitossa asunut lehtimies, kirjailija ja kirjallisuudentutkija.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinö Aalto syntyi kuorma-ajurin perheeseen. Kansakoulun jälkeen hän opiskeli kauppaopistossa ja työväenopistossa. Vuonna 1916 Aalto liittyi Suomen sosialidemokraattisen puolueen jäseneksi. Huhtikuussa 1918 hän taisteli punaisten puolella Suomen sisällissodassa, jäi vangiksi ja tuomittiin kolmen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tuomion jälkeen hän palasi Poriin.

Vuoden 1920 alussa Aalto liittyi Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen. Syyskuusta 1920 lähtien hän toimi Savon Kansan toimittajana Kuopiossa. Vuoden 1921 alussa hän sai tuomion kommunistisen propagandan levittämisestä, minkä jälkeen hän siirtyi Neuvostoliittoon.

Vuonna 1921 Aalto liittyi Venäjän kommunistisen puolueen jäseneksi. Vuosina 1921–1924 hän työskenteli Komsomolin läänikomitean vastuullisena sihteerinä ja vuosina 1924–1926 Vapaus-lehden toimitussihteerinä. Vuosina 1926–1927 hän toimi Leningradin suomalaisen valistustalon puolueosaston sihteerinä ja suomenkielisen Nuori kaarti -komsomolilehden vastaavana toimittajana. Hän työskenteli myös Kustannusliike Kirjan toimittajana, Luoteisten vähemmistökansojen kommunistisen yliopiston suomalaisen osaston opettajana, kirjailijana ja kirjallisuuskriitikkona sekä Leningradin proletaarikirjailijoiden yhdistyksen suomalaisen osaston sihteerinä.

Vuodesta 1931 lähtien Aalto harjoitti jatko-opintoja Punaprofessuurin instituutissa, Taiteentutkimuksen instituutissa ja vuodesta 1935 Venäjän tiedeakatemian kirjallisuuden instituutissa. Vuonna 1937 hän väitteli August Strindbergin tuotannosta.

Vuonna 1937 tiedeakatemian Leningradin puoluekomitea erotti Aallon NKP(b):sta. Häntä syytettiin ”yhteydenpidosta kansanvihollisiin ja suursuomalaisen vastavallankumouksellisen fašistisen teorian soveltamisesta kirjallisissa töissään”. Lokakuun 6. päivästä hän työskenteli revolverisorvaajana Engelsin tehtaalla. NKVD pidätti Aallon 25. lokakuuta 1937. Hänet tuomittiin vakoojana kuolemaan ja teloitettiin. Aalto todettiin syyttömäksi vuonna 1955.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sisu vaa’alla: Kertoelma. Leningrad–Petroskoi: Kirja, 1930.
  • Na dybah. Iz žizni v belogvardeiskom kontsentratsionnom lagere. Perevod s finskogo N. Roždestvenskogo. Leningrad–Moskva: GIHL, 1932.
  • Rintamain välillä: Punakaartilaisnovelli. Leningrad: Kirja, 1933.
  • Naturalistitšeski period v tvortšestve A. Strindberga. Moskva–Leningrad, 1936.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Natsionalnyje pisateli Karelii: finskaja emigratsija i polititšeskije repressii 1930-h godov: biobibliografitšeski ukazatel = Karjalan kansalliset kirjailijat: suomalaisten maastamuutto ja 1930-luvun poliittiset rangaistustoimet: biobibliografiahakemisto, s. 12. Petrozavodsk: , 2005. ISBN 5-7378-0074-1.
  • Dišarov, Zahar: Raspjatije. Sankt-Peterburg: Istoriko-memorialnaja komissija Sojuza pisatelei Sankt-Peterburga, Severo-Zapad, 1993.