Unto Kupiainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Unto Kupiainen
Unto Kupiainen vuonna 1959.
Unto Kupiainen vuonna 1959.
Salanimet Kakkonen, Kalle Kakkonen, Haavi, Mikko Naula
Syntynyt 8. huhtikuuta 1909
Helsinki
Kuollut 4. heinäkuuta 1961 (52 vuotta)
Savonlinna
Ammatit runoilija, kääntäjä, tutkija
Kansallisuus suomalainen
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Unto Aulis Kupiainen (8. huhtikuuta 1909 Helsinki4. heinäkuuta 1961 Savonlinna) oli suomalainen runoilija, kääntäjä ja kirjallisuudentutkija.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unto Kupiaisen vanhemmat olivat toimittaja Alpo Kupiainen ja Aino Kaihovaara. Unto Kupiainen kävi koulunsa Viipurissa ja tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1927. Lukuvuoden 1927−28 hän toimi kansakoulunopettajana Viipurin mlk:n Kilpeenjoen koulussa. Käytyään Reserviupseerikoulun 21. kurssin hän työskenteli valistusohjaajana suojeluskuntajärjestössä talvisodan syttymiseen saakka. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1931 ja lisensiaatiksi 1940 sekä väitteli tohtoriksi 1947.

Kupiainen opetti kirjallisuutta Pohjois-Karjalan Opistossa Niittylahdessa 1947–49. Hän toimi vuodesta 1950 kotimaisen kirjallisuuden professorina Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa sekä vuodesta 1955 korkeakoulun vararehtorina.

Unto Kupiainen oli naimisissa kaksi kertaa, vuosina 1934–41 Salme Hietamiehen kanssa ja vuodesta 1947 Kerttu Sihvosen kanssa.

Kupiainen kirjoitti salanimillä Kakkonen ja Mikko Naula humoristisia ajanvieteromaaneja ja -kertomuksia. Nimimerkillä Haavi kirjoittamissaan pakinoissa hän ruoti kotimaisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä ja virtauksia. Kupiaisen ensimmäinen runokokoelma Lyyra ja miekka ilmestyi 1935 ja viimeiseksi jäänyt runokokoelma Polaris vuonna 1961.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nuoret runoilijat. Kirjoittanut Unto Kupiainen ym, toimittanut Mika Waltari. 1934.
  • Pohjolan poikaosastolainen. Toimittaneet Unto Kupiainen ja Erkki Lahdenperä. Pohjolan skpiirin piiriesikunta 1934.
  • Lyyra ja miekka: Runoja. Gummerus 1935.
  • Juhani Ahon huumori: Kirjallinen tutkimus. SKS 1937.
  • "Pienoishuumorin" vuosikymmen suomalaisessa kirjallisuudessa: Humoristinen kirjallisuus Aleksis Kiven ja 1880-luvun realismin välisenä aikana. Kirjallinen tutkimus. SKS 1939.
  • Pannaanpas, pojat, lauluksi: Lauluja reserviläisille, runoillut Kaksi rakuunaa (Tauno Karilas & Unto Kupiainen). 1939.
  • Kaarlo Kramsun runo "Ensimmäinen leivo": esteettinen tulkintakoe. 1939.
  • Ajatuksia Aleksis Kiven päivänä 1939. 1939.
  • Aleksis Kiven käsitys huumorista ja Aleksis Kiven huumorista esitetyt käsitykset. 1939.
  • Huumori suomalaisessa kirjallisuudessa. 1. osa: Aleksis Kivi ja 1880-luvun realistit. SKS 1939.
  • Suutele sinäkin, Antti: Romaani. 1940. (Nimimerkillä Kakkonen.)
  • Runoilijakutsumus ja -kohtalo Eino Leinon lyriikassa. 1940.
  • Kalle Nysten 50-vuotias 2.7.1940. 1940.
  • Kalvan laulu: Runoja. 1941.
  • Mustan linnun puu: Runoja. 1942.
  • Vangittu laulu: Runoja. 1944.
  • Jäämerem maa: Petsamon suojeluskunnalle omistettu. Runoja. 1944.
  • Koski ja toukokuu: Balladeja ja muita runoja. WSOY 1945.
  • Runon portilla: Esseitä ja tutkielmia suomalaisesta kirjallisuudesta sekä estetiikasta. WSOY 1945.
  • Yksi hullu ja kymmenen viisasta: Romaani. 1945. (Nimimerkillä Kakkonen.)
  • Aamukuutamo: Runoja. WSOY 1946.
  • Housuttoman maisterin kommelukset: Romaani. 1946. (Nimimerkillä Kakkonen.)
  • Kirjallisilla kalavesillä: Pakinoita ja "kulttuuripiruilua". 1946. (Nimimerkillä Haavi.)
  • Aaro Hellaakosken mestarikokoelma "Huojuvat keulat". WSOY 1946.
  • Kraateri: Runoja. WSOY 1947.
  • Suomalaista kirjallisuutta suolapytyssä ja muutakin kulttuurimurkinaa. WSOY 1947. (Nimimerkillä Haavi.)
  • Unto Seppäsen huumori: Kirjallinen tutkimus. Otava 1947.
  • Kohtalon viima: Runoja. WSOY 1948.
  • Suomalainen lyriikka: Juhani Siljosta Kaarlo Sarkiaan. WSOY 1948.
  • Homo crescens: Viipurin klassillisen lyseon oppilaiden 70-vuotisten muistojen juhlaa 5.11.1949. Runoja. 1949.
  • Lyhyt runousoppi: Yleisen kirjallisuustieteen alkeet. WSOY 1949. Uusintapainokset 1952, 1957, 1961, 1964, 1972, 1974.
  • Rakastunut koppakuoriainen: Runoja. WSOY 1950.
  • Joel Lehtosen lyriikka: Virkaanastujaisesitelmä Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa 23. 3. 1950. 1950.
  • Juhlapuhe Arvi A. Karisto osakeyhtiön 50-vuotisjuhlassa Hämeenlinnan Raatihuoneella 21. 11. 1950. 1950.
  • Filosofian vihtori: Pakinoita. 1952. (Nimimerkillä Haavi.)
  • Soutaja: Runoja. 1952.
  • Kissat katiskassa: Pakinoita. Karisto 1953. (Nimimerkillä Haavi.)
  • Aaro Hellaakoski: Ihminen ja runoilija. WSOY 1953.
  • Baudelaire, "Pahan kukkien" runoilija. WSOY 1953.
  • Kamreeri Munapää soittaa hätäkelloa: Romaani. 1954. (Nimimerkillä Kalle Kakkonen.)
  • Kirjallinen kiikkulauta: Pakinoita. 1954. (Nimimerkillä Haavi.)
  • Huumorin sukupolvi 1900-luvun suomalaisessa kirjallisuudessa: Suurlakon ja ensimmäisen maailmansodan välisenä aikana humoristisen tuotantonsa aloittaneet kertoma- ja näytelmäkirjailijat. WSOY 1954
  • Sotarunot: Runoja. 1955
  • Rikas mies: Runoja. 1955
  • Valitut runot. WSOY 1955
  • Toivo Pekkanen runoilijana. Pellervo-seura 1955
  • Voitonseppele: Tervehdys ensimmäisille yhteiskuntatieteiden maistereille promootioon 10.5.1956. 1956
  • Joel Lehtonen runoilijana. Otava 1956
  • Löytöretkellä taiteen maailmassa. Kirj. Unto Kupiainen ym. Kansakoulun kerhokeskus 1957
  • Kirjallisuustieteen peruskurssi. Karisto 1957, 2. tarkistettu painos 1960
  • Peeveli ja peipponen: Runoja. 1958
  • Valikoima runoja. WSOY 1958
  • Suomen kirjallisuuden vaiheet. WSOY 1958. Uusintapainokset 1961, 1971.
  • Puuhevonen: Runoja. WSOY 1960
  • Kovaksi keitetty täti: Kepeä kesäinen kertomus. Karisto 1961. (Nimellä Mikko Naula.)
  • Polaris: Runoja. WSOY 1961
  • Taiteen salakieli: Puheita ja esitelmiä. Karisto 1964

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]