Trikloorietyleeni
| Trikloorietyleeni | |
|---|---|
  |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 79-01-6 |
| IUPAC-nimi | Trikloorieteeni |
| SMILES | ClC=C(Cl)Cl |
| Ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | C2HCl3 |
| Moolimassa | 131,39 g/mol |
| Tiheys | 1,46 g/cm³ |
| Sulamispiste | −73 °C (200 K) |
| Kiehumispiste | 87 °C (360 K) |
| Liukoisuus | liukenee eetteriin, etanoliin ja kloroformiin |
Trikloorietyleeni (trikloroetyleeni, trileeni) C2HCl3 on kirkas, helposti haihtuva neste, jonka rakennekaava on ClCH=CCl2, moolimassa 131,4 g/mol, ominaispaino 1.466, sulamispiste − 73 °C, kiehumispiste 87 °C, itsesyttymislämpötila 410 °C ja CAS-numero 79-01-6. Trikloorietyleenia liukenee veteen 20 °C:n lämpötilassa 0,1g/100 ml.
Kemian teollisuudessa trikloorietyleenin pohjana on asetyleeni, josta tämä halogeeniyhdiste tuotetaan asetaldehydin kautta. Trikloroetyleenin, trileenin haju muistuttaa kloroformia. Maku on makeahkon kirpeä, polttavakin. Trikloorietyleenista käytetään myös nimityksiä 1,1,2-trikloorietyleeni, trikloorieteeni, etyleenitrikloridi ja asetyleenitrikloridi.
Ainetta käytetään teollisuudessa rasvojen, hartsien, vahojen, kumien ja värien sekä selluloosaestereiden ja -eetterien liuottimena. Vaatteiden kemiallisessa pesussa aineella on laajalti käyttöä. Sitä on käytetty nukutusaineena synnytyksissä ja pienehköissä leikkauksissa. Anestesia- ja muussa lääketieteellisessä käytössä aine on värjätty siniseksi, että se erottuisi kloroformista.
Arkisessa yksityiskäytössä aine on jokseenkin harvinaista, mutta esimerkiksi auton maalauksessa sillä on osansa sen nimenomaisen voimakkaan rasvanirrotuskyvyn ansiosta: maalattava pinta saadaan taatusti maalia pysyvästi sitovaksi tai koneistettu pinta täysin puhtaaksi ennen asennusta.
Trikloorietyleeniä saa yksityiskäyttöön sopivia määriä yleensä vain apteekeista.
Katso myös 1,1,2-trikloorietaani.
