ZNKR jōdō

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 16. huhtikuuta 2007 kello 17.25 käyttäjän Jklak (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on ehdotettu suositelluksi artikkeliksi.
Suositeltu artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että artikkeli yhteisön mielestä on erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.

ZNKR (Zen Nihon kendō renmei, jap. 全日本剣道連盟) seitei jōdō on Japanin kendoliiton alaisuudessa harjoiteltava nykyaikainen budolaji, jossa käytetään aseena keppiä. Jōdō perustuu Musō Gonnosuke Katsuyoshi-nimisen samurain 1600-luvun alkupuolella kehittämään Shindō Musō-ryū jōjutsuun, jonka nimi sittemmin muutettiin Shindō Musō-ryū jōdōksi.

Jodon honte no kamae, Bolognassa EM-2005.

Historia

Puupiirros Gonnosukesta

Jōjutsun synty

Musō Gonnosuke Katsuyoshi (jap. 夢想權之助勝吉, Musō Gonnosuke Katsuyoshi) kehitti Shindō Musō-ryū jōjutsun hävittyään ottelun kuuluisan japanilaisen miekkamiehen Miyamoto Musashin kanssa. [1] Gonnosuke käytti aseenaan bō-sauvaa kun Musashi käytti kahta puumiekkaa. Musashi säästi hävinneen Gonnosuken hengen, ja tämä vetäytyi legendan mukaan mietiskelemään temppeliin. Siellä hän "jumalaisen näyn" innoittamana lyhensi bōn 128 cm:n pituiseksi jōksi ja kehitti ensimmäiset viisi tekniikkaa. Sittemmin Gonnosuke siirtyi Chikuzenin provinssiin daimio Kuroda Nagamasan palvelukseen. Gonnosuken kehittämä Shindō Musō-ryū jōjutsu säilyi Kuroda-klaanin yksityisenä taistelutaitona 1930-luvulle asti.

Shimizu – viimeinen Shihan

Shimizu Takaji (1896–1978), joka oli Shindō Musō-ryū jōjutsun 25. päämestari aloitti yhteistyön Japanin poliisivoimien kendon opettajien kanssa 1930-luvulla. Vuonna 1930 Shimizu muutti pääkaupunkiin ja alkoi opettaa Mumon dojolla (entinen Teiken-nyrkkeilysali). Vuotta myöhemmin alkoi jō-opetus Kodokan judō dōjōlla Jigorō Kanōn kutsusta. Myöhemmin käynnistyi opetus myös meripartiolaisille ja Tokion poliisille. Vuonna 1933 perustettiin poliisin mellakkayksikkö, jonka varustukseen kuului myös jō. Juuri tästä alkoi Shimizun pitkäaikainen yhteistyö Tokion vaikutusvaltaisimpien kendo-opettajien kanssa. Japanissa poliisit saattavat yhä aseistautua jōlla.

Vuonna 1940 Shimizu muutti opetuksensa nimen jōjutsusta jōdōksi ja perusti Dai Nihon jōdōkain. Toisen maailmansodan jälkeen taistelulajien harjoittelu kiellettiin miehityshallinnon käskystä. Kielto ei kuitenkaan koskenut poliisien harjoittelemaa jōdōa. Monet kendo-opettajat siirtyivätkin tuolloin harjoittelemaan Shindō Musō ryū-jōdōa. Shimizu laati 1960-luvulla Zen Nihon kendō renmeille (Japanin kendoliitto) 12 parikataa ja niihin valmistavat pari- ja yksilöharjoitukset. Nämä esitettiin ZNKR-raadille vuonna 1968.[2] ZNKR-jōdō hyväksyttiin liiton lajivalikoimaan vuonna 1969. Shimizun tarkoituksena lienee ollut turvata jōdōn harjoittelun ja perinteen jatkuvuus.

Harjoittelu

"Jōdō" kirjoitettuna kanjeilla

Yleistä jōdō-harjoittelusta

Seitei jōdōta eli kendoliiton jōdōta voi Suomessa tällä hetkellä harjoitella Helsingissä (Helsingin kendoseura Ki-Ken-Tai-Icchi ry) ja Turussa (Rendaino ry) Suomen Kendoliiton seuroista. Seitei jōdōssa on käytössä kyū (6-1) / dan (1-8) -tasojärjestelmä. Seitei jōdōssa harjoitellaan 12 tandoku dōsa -yksittäisharjoitetta, 12 sōtai dōsa -pariharjoitetta sekä 12 jōdō-kataa. Tandoku dōsa tehdään yksinään, kun taas sōtai dōsa ja seitei jōdō -kata pariharjoituksina, joissa toisella harjoittelijoista on jō-sauva ja toisella bokken-puumiekka. ZNKR seitei jōdōn graduoinneissa edetään Japanin kendoliiton mallin mukaisesti. Kun seitei jodon 12 kataa alkavat sujua, on luonnollista jatkaa harjoittelua myös Shindō Muso ryū-jōdōn koryū-katojen parissa. Koryū-katojen esittämistä vaaditaan kuitenkin vasta 6. danin tutkintovaatimuksissa. Edistyneimpien harjoitusohjelmaan kuuluvat myös ns. Fuzoku ryuhat, Shindō Muso ryūhun liitetyt muut aselajit. Koska jōdōssa ei käytetä suojuksia, on liikkeiden, lyöntien ja pistojen tarkka ja huolellinen kontrolli hyvin tärkeää. Jōdōssa vapaaottelu onkin käytännössä mahdotonta ja harjoittelu tapahtuu katanomaisesti. Harjoittelijat pukeutuvat harjoituksiin hakama-housuihin ja gi-takkiin sekä yleisesti obi-vyöhön. Aloittelijat voivat käyttää aluksi hillityn värisiä t-paitoja ja verryttelyhousuja. Jōdōta harjoitellaan paljain jaloin.

Jōdō-harjoittelu on käytännössä kata-harjoittelua. Jōdōssa on opittava hallitsemaan sekä tachi (miekka) että jō (keppi). On osattava hyökätä ja torjua kummallakin aseella ja tunnettava niiden ominaisuudet ja vahvuudet. Aseellisten budolajien aikaisempaa harjoittelemista ei silti vaadita harjoittelua aloittavilta. Loppujen lopuksi jōdōn aseharjoittelu on väline, jolla voidaan kehittää ja muokata harjoittelijoiden fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia ominaisuuksia. Tavoitteena on tekniikan muodon täydellinen toistaminen siten että muoto ei ole pelkästään ulkoista. Tällöin rentous, valppaus (zanshin) sekä peräänantamaton henki ja itsensä likoon laittaminen (sutemi) ovat aistittavissa kata-suorituksesta myös ulospäin. Tekemisen laatu, vastuu omasta harjoittelusta ja harjoittelutovereista sekä pitkäjänteisyys kehittyvät.

Vastoin yleistä käsitystä 1.danin (shodan) harjoittelija eli mustan vyön omistaja ei ole mestari, joka voisi lopettaa harjoittelun, vaan vasta vakavaan harjoitteluun kykenevä ko. budolajin opiskelija. Tällaiseen pitkälliseen harjoitteluun on osattava motivoitua, koska taitojen kasvaessa myös vaatimustaso kasvaa. Seuraavalle tasolle pääsy vaatii aina lisäponnisteluja, sitkeää harjoittelua sekä oman toimintansa kriittistä arviointia ja puutteiden korjaamista. Harjoittelussa voi ja tulisi myös kehittyä. Tämä on mahdollista vielä ikäihmisenäkin, joten haastetta riittää loppuelämäksi.

Jō-sauva

Punatammesta tehty jō-sauva. Pituus 128 cm ja paksuus 2,4 cm

Jōdōssa käytettävä 2,4 cm:n paksuinen [ZNKR määrittelemät jōn tarkat Japanilaiset mitat ovat, pituus =(4Shaku 2Sun 1Bu) ja paksuus=(8Bu)] ja 128 cm:n pituinen jō on valmistettu valko- tai punatammesta [3]. Jōn tulisi olla valmistettu laadukkaasta jalopuusta, ei mistä tahansa harjanvarresta. Syy tähän on että harjanvarsi ei ole riittävän lujaa ja kestä harjoittelun kovia iskuja murtumatta tai tikkuuntumatta. Samaten pehmeä puulaji elää ja vääntyilee kosteuden muuttuessa huomattavasti tammea herkemmin.

Valkotammesta tehty bokken-puumiekka. Pituus 102 cm

Jō on lyhyemmän pituutensa vuoksi monipuolisempi käyttää kuin pitkä ja raskas bō. Sitä voidaan käyttää niin lyönteihin, pistoihin, pyyhkäisyihin kuin sidontoihinkin. Myös miekkatorjuntaan jō sopii hyvin. Lyönnit ja pistot suunnataan tyypillisesti kehon hermopisteisiin (atemi). Yleisimmät osumakohdat ovat nenänvarsi (uto), ohimo (kasumi) ja pallean yläosa (suigetsu).

Jō-sauvan käsittely ja käyttö

Jōn on mainittu olevan monipuolisemmin käsiteltävä kuin miehenmittainen bō-sauva. Jō on riittävän lyhyt, että jōdoka voi pitää kiinni jōn molemmista päistä samanaikaisesti. Tämä mahdollistaa nopeat suunnanvaihdot ja erilaiset tekniikoiden yhdistelmät. Jōlla voidaan pistää, lyödä, pyyhkäistä ja sitoa. Jōta voidaan pidellä myötä- ja vastaotteella joista molemmista voidaan tehdä tekniikoita. Käytännössä "kuollutta" asentoa ei harjoitteluun perehtyneeltä jōdokalta löydy. Jō on kuitenkin riittävän pitkä (noin 25-30 cm pidempi kuin tachi) ettei miekkamies pääse parhaalle lyönti- tai leikkausetäisyydelle jōlla uhattaessa. Miekalla varustautunut voi lyödä tehokkaasti vain leikkaavan terän suuntaisesti miekan kärkikolmanneksella (monouchi) ja pistää kärjellä hyvästä asennosta. Tästä johtuen miekka aseena on rajoittuneempi kuin jō.[4].

Perusharjoittelu yksin ja parin kanssa Kihon tandoku dōsa ja sōtai dōsa

Shijō on vanginnut jōlla uchidachin bokkenin. Tekniikan nimi on kuri tsuke [5].

Perustekniikoita jōlla voidaan harjoitella sekä yksittäin (Tandoku dōsa) tai pariharjoituksena (Sōtai dōsa), jolloin oppilaspuoli eli (kakari) harjoittelee jōlla ja opettaja puoli (motodachi) bokkenilla. Harjoitteet ovat seuraavat: [6].

Tekniikka Tekniikan nimi Tekniikan selitys
1
 Honte uchi (lyönti pään yli utoon)
2
 Gyakute uchi (lyönti pään yli utoon vastaotteella)
3
 Hiki otoshi uchi (veto taakse ja isku alas)
4
 Kaeshi tsuki (pisto pallean yläosaan)
5
 Gyakute tsuki (pisto alas pallean yläosaan, sen jälkeen honte uchi -isku)
6
 Maki otoshi (päähän tähdätyn iskun pysäytys ja ohjaaminen alaspäin)
7
 Kuri tsuke (päähän tähdätyn miekaniskun pysäytys ja terän lukitus)
8
 Kuri hanashi (päähän tähdätyn miekaniskun pysäytys ja miekan linkoaminen pois)
9
 Tai-atari (päähän tähdätyn miekaniskun pysäytys ja tachin työntö taaksepäin)
10
 Tsuki hazushi uchi (palleaan kohdistuvan piston väistö ja miekan iskeminen alas)
11
 Do-barai uchi (oikeaan kylkeen kohdistuvan miekaniskun torjunta ja miekan iskeminen alas)
12
 Tai hazushi uchi (päähän tähdätyn iskun väistö ja isku alas)

ZNKR jōdō kata

ZNKR jōdō kata suoritetaan parikatana, jossa uchidachi on varustautunut bokkenilla ja shijō jōlla. Ensimmäisiä seitei jōdō-katoja aletaan harjoitella harjoitelijan alkeisvaiheen jälkeen tai alkeiskurssin (jos sellainen on järjestetty) loppuvaiheessa. Kaikkien 12 katan muotoon tutustutaan alustavasti 6 - 12 kuukauden kuluessa harjoittelun aloittamisesta. Sisällön löytäminen kataan vaatiikin sitten pidempää ja päämäärätietoista, kokeneiden jōdōkoiden ohjaamaa harjoittelua.

Alla ovat ZNKR jōdō katat lueteltuina. Mukana ko. katojen nimet, käännökset ja sijainti SMR kata-ryhmissä. Katat 2. (nihonme) Suigetsu ja 4. (yonhonme) Shamen ovat SMR-katoja, mutta normaalin SMR-kata kaanonin ulkopuolelta.

Kata [7].

Katan numero Katan järjestys Katan nimi japaniksi Suomennettu nimi Katan sijainti SMR-kaanonissa
1
 (ipponme) Tsuki zue (kävelykeppi) (SMR omote 3.)
2
 (nihonme) Suigetsu (sisuspunos) (SMR erikoistekniikka)
3
 (sanbonme) Hissage (vetäytyä) (SMR omote 4.)
4
 (yonhonme) Shamen (kalteva) (SMR erikoistekniikka)
5
 (gohonme) Sakan (työntö vasempaan) (SMR omote 5.)
6
 (ropponme) Monomi (tähystää) (SMR omote 8.)
7
 (nanahonme) Kasumi (usva) (SMR omote 7.)
8
 (hachihonme) Tachi otoshi (miekan pudotus) (SMR omote 1.)
9
 (kyuhonme) Rai uchi (salaman isku) (SMR chūdan 10.)
10
 (jupponme) Seigan (suoraan silmiin) (SMR chūdan 12.)
11
 (jūipponme) Midare-dome (pysäyttää kaaos) (SMR chūdan 3.)
12
 (jūnihonme) Ran ai (kaaoksesta harmoniaan) (SMR ran ai, uchidachi käyttää tachia)

Kilpailu

EM-joukkuekilpailu Bolognassa vuonna 2005. Etualalla Ranskan joukkue voittaa Suomen lipuin 2-1.

Seitei jōdōssa on järjestetty EM-kisoja vuodesta 2002. Kisoissa kilpaillaan sekä joukkuemestaruudesta että yksilömestaruuksista tasoilla mudan (kyū-arvo, ei dan-arvoa), shodan, nidan, sandan, yondan ja godan (1.–5. dan). Joukkueessa on kolme jäsentä.

Kilpailun kulku

Ottelussa kilpailevat parit tekevät samanaikaisesti 3 parikataa oman tachi-parinsa kanssa. Vain jō-puoli arvostellaan.

Joukkueeseen kuuluvat: senpō (joka aloittaa), fukushō (vara-kapteeni) ja taishō (joukkueen kapteeni). Joukkue muodostetaan niin, että taishō on kokenein ja senpō kokemattomin jōdōka. Ottelussa kukin jäsen tekee vuorollaan kolme kataa kilpailevan joukkueen jäsentä vastaan. Katat suorittaneet ottelijat siirtyvät paikalleen antaen tietä seuraavalle parille jne.

Tuomareita on kolme, ja he liputtavat kolmen katan suorittamisen jälkeen ottelun tai joukkuekisassa osaottelun voittajan. Kahdella lipulla voittaa.

Kilpailun tavoitteet

EM-kilpailu Bolognassa vuonna 2005. Italia vastaan Suomi, yksilösarja, shodan-tasoluokka

Kuten budolajeissa yleensä, jōdōssa kilpailu on yksi harjoittelun muoto ja kilpailua harrastetaan, jotta kehitys jōdōssa olisi mahdollisimman laaja-alaista. Kilpailuissa on mahdollista harjoitella kovan paineen alla, joka antaa jōdōkalle uusia näkökulmia harjoitteluun. Harjoittelussa pelkkään kilpailuiden voittoon tähtäämisen katsotaan yleisesti olevan budon hengen vastaista ja on lähinnä länsimaisen urheilufilosofian mukaanaan tuomaa.

Samankaltaisia lajeja

Shindō Musō-ryū jōdōta voi harjoitella muutamassa suomalaisessa aikido- ja iaidoseurassa. SMR-jōdōhon kuuluu kaikkiaan 64-72 parikataa laskutavasta riippuen. Tekniikoihin kuuluu myös kenjutsu-tekniikoita. Myös aikidossa harjoitellaan jō-sauvan kanssa ns. aiki-jō tekniikoita. Taura Musō-ryū jōjutsua voi harrastaa Suomessa ainakin Helsingissä, Espoossa, Jyväskylässä, Oulussa, Imatralla, Pietarsaaressa. Taura Musō-ryū jōjutsun harjoitteleminen edellyttää ko. koulukunnan jäseneksi liittymistä.

Lähteet

Yleiset lähteet

  • Reenpää, Timo: ZNKR seitei Jodo - perusteita harjoitteluun, 8. päivitys
  • Don Cunningham: Taiho-jutsu,Law and Order in the Age of the Samurai. Tuttle Publishing, 2004. ISBN 0-804835365.
  • Timo Reenpää (päätoimittaja): BU - Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9.
  • Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8.
  • Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-87858-1073-0.
  • Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006): JODO - Zen Nippon Kendo Renmei JODO. All Japan Kendo Federation, Third Revision 2003.
  • Kattava Shindō Musō-ryū sivusto

Lähdeviitteet

  1. ↑ Bu Samurain ammatti, sivu 70. Hashi 20/1998, 1998, sivut 69-70
  2. ↑ JODO - Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivu 3.
  3. ↑ JODO - Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivu 4.
  4. ↑ TAIHO-JUTSU, Law and Order in the Age of the Samurai, Don Cunningham, sivu 92. Tutle Publishing, 2004
  5. ↑ JODO - Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivut 31-32
  6. ↑ JODO - Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivut 15-39
  7. ↑ JODO - Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivut 40-66

Katso myös

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=ZNKR_jōdō&oldid=2677897”