Tiihon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tiihon (oik. Veikko Tajakka; 28. kesäkuuta 1928 Suistamo2. elokuuta 2000 Kuopio)[1] oli ortodoksinen piispa ja filosofian tohtori, joka toimi Helsingin metropoliittana 19881996. Sitä ennen hän toimi Suomen ortodoksisen kirkon apulaispiispana, eli Joensuun piispana 19841988.[2][3]

Tausta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veikko Tajakka syntyi Suistamon kunnassa Raja-Karjalassa, joka luovutettiin 1944 Neuvostoliitolle. Hän valmistui Suomen ortodoksisesta pappisseminaarista 1954. Samana vuonna hänet vihittiin diakoniksi ja papiksi. Hän suoritti Licencie en Theologie -tutkinnon Pariisin Teologisessa Instituutissa sekä valmistui myöhemmin filosofian kandidaatiksi ja lisensiaatiksi Oulun yliopistosta. Helsingin metropoliittana ollessaan hän väitteli filosofian tohtoriksi Joensuun yliopistossa vuonna 1990, aiheesta Vapaus ja aika Nikolai Berdjajevin filosofisessa ajattelussa.[1][4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työuransa aluksi Tiihon toimitti viransijaisuuksia ja sisälähetystyötä. Hän toimi uskonnonopettajana Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa 19551964, jonka jälkeen hänet valittiin Turun seurakunnan kirkkoherraksi 19641967 ja Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen notaariksi 19671968. Hänen pitkäaikaisin työjaksonsa oli Oulun seurakunnan kirkkoherran toimi 19681984.[1]

Vuonna 1984 Tiihon valittiin Joensuun piispaksi eli Suomen ortodoksisen kirkkokunnan apulaispiispaksi, toimien tehtävässä vuoteen 1988. Koska hän oli juuri jäänyt leskeksi, hän ennen piispaksi vihkimistä vihkiytyi munkiksi Valamon luostarissa. Hänestä tulikin ankara askeetti, jonka kohdalla kilvoituselämä ei hakenut kompromisseja. Ulkopuoliselle tämä näkyi selvimmin siinä, että hän käytti piispallista jumalanpalveluspäähinettä mitraa vain pääsiäisyönä, muulloin vain mustaa munkinpäähinettä, klobukkia.

Hänet valittiin Helsingin hiippakunnan metropoliitaksi 1988, jossa hän toimi vuoteen 1996 asti, sairauden katkaistessa viranhoidon. Hän vietti eläkevuotensa Kuopiossa.[1]

Tiihon toimi myös opetustehtävissä seurakunnissa ja Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa, sekä Ruotsin Suomalaisen Ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana lyhyen aikaa. Hän julkaisi useita artikkeleita ja joitakin teoksia tutkimusaloiltaan, sekä toimi Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston päätoimittajana 1987–1989.[1]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyhän Karitsan ritarikunnan I luokan komentajamerkki
  • Jerusalemin Pyhä Johannes Hospitaali -ritarikunnan suurristi
  • Kreikan Fenixin ritarikunnan I luokan komentajamerkki
  • muita koti- ja ulkomaisia kunniamerkkejä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Metropoliitta Tiihon kuollut Suomen Ortodoksinen kirkko, Uutispalvelu. 3.8.2000. Ortodoksinen tiedotuskeskus. Viitattu 15.3.2010.
  2. Weilin + Göösin tietosanakirja 5, s. 1976. Gütersloh: Weilin + Göös, 1994.
  3. Ortodoksisuus Suomessa www.ortodoksi.net. Viitattu 15.3.2010.
  4. Tajakka, Veikko (Metropoliitta Tiihon): Vapaus ja aika Nikolai Berdjajevin filosofisessa ajattelussa: Aatehistoriallinen tutkimus. Väitöskirja. Joensuu: Joensuun yliopisto, 1990. ISBN 951-696-896-1.