Kiprian (apulaispiispa)
| Sortavalan piispa Kiprian | |
|---|---|
.jpg) Sortavalan piispa Kiprian vuonna 1913 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi |
Алексей Яковлевич Шнитников Aleksei Jakolevitsh Šnitnikov |
| Syntynyt | 16. tammikuuta 1879 Ostaškov, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 18. kesäkuuta 1914 (35 vuotta) Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Kansalaisuus |
 Venäjän keisarikunta |
Piispa Kiprian (siviilinimeltään Aleksei Jakolevitš Šnitnikov; 1879–1914) oli venäläinen pappismunkki ja vuosina 1913–1914 Sortavalan piispa. Suomenkielisissä esityksissä hänen nimensä on esiintynyt muodoissa Kypriano, Kyprianos, Kiprianus tai Kyprianus.[1]
Aleksei Jakolevitš Šnitnikov syntyi kauppiasperheeseen 16. tammikuuta 1879 Tverin kuvernementin Ostaškovissa. Munkiksi hänet vihittiin jo vuonna 1902 eli harvinaisen nuorena. Hän kävi pappisseminaarin ja sittemmin Pietarin hengelliseen akatemian, josta hän valmistui teologian kandidaatiksi 1904.[1]
Hän tuli Suomeen vuonna 1905 synodaalisaarnaajaksi arkkipiispa Sergein kutsusta ja opetteli perusteellisesti suomen kielen, mistä häntä ortodoksisessa Karjalassa arvostettiin [2]. Hän oli tullessaan pappismunkki, mutta sai arkkimandriitan arvon jo neljä vuotta myöhemmin.
Vuonna 1907 perustettiin Uhtualla pidetyssä kokouksessa pyhän suurmarttyyri Georgioksen Karjalan oikeauskoinen veljeskunta, jota Kiprian johti alusta lähtien. Veljeskunta perustettiin vastatoimena Karjalassa ja Aunuksessa alkanutta luterilaista lähetystyötä vastaan. Veljeskunta perusti kouluja ja järjesti sisälähetysjuhlia sekä kirkollisia tilaisuuksia. Ilomantsin Liusvaaraan ja Sonkajanrannalle veljeskunta perusti suomenkieliset koulut. Kiprian esitteli yhdessä arkkipiispa Sergein kanssa Karjalan veljeskunnan asiaa myös tsaari Nikolai II:lle.[1]
Kiprian toimi aktiivisesti kirkon pyhimpien aarteiden tuomiseksi tavallisen kansan ulottuville; tärkeimmät tällaiset olivat vuonna 1909 toteutettu ihmeitätekevän Konevitsan Jumalanäidin ikonin ristisaatto Laatokan Karjalassa sekä vuotta myöhemmin Orusjärven kirkon vihkiäisiin Valamosta tuotu palanen Kristuksen ristinpuuta.
Kiprian oli ortodoksisen uskon puolustaja.[3] Karjala oli Kiprianille ortodoksisuuden pyhää maata.[3]
Kiprian vihittiin Sortavalan apulaispiispaksi Iisakin kirkossa Pietarissa 10. maaliskuuta 1913, mutta jo 18. kesäkuuta 1914 hän menehtyi väärin hoidettuun umpilisäkkeen tulehdukseen vain 35 vuoden iässä.
Hänen hautansa on Laatokan Valamossa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Loima, Jyrki: Esipaimen siunaa. Suomen ortodoksiset piispat; Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunta, Kuopio 1999.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kun Kypriano vihittiin Iisakinkirkossa Sortavalan ja Karjalan piispaksi, Helsingin Sanomat, 23.04.1939, nro 108, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
|
