Thomas Zilliacus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Thomas Zilliacus (s. 1954 Helsinki)[1] on suomalais-singaporelainen yritysjohtaja ja yrittäjä. Hän on työskennellyt muun muassa Nokia-yhtiössä sekä Suomessa että Singaporessa, jossa hän on asunut 1980-luvun lopulta ja toiminut 1990-luvun puolestavälistä lähtien liikemiehenä. Ennen Aasian-vuosiaan Thomas Zilliacus oli yksi 1980-luvun juppivuosien näkyvimpiä hahmoja Helsingissä.

Zilliacus tuli ylioppilaaksi vuonna 1972 helsinkiläisestä yksityislukiosta nimeltä Tölö svenska samskola, joka tunnettiin myös nimellä Zilliacuska skolan eli ”Zillen” perustajansa Laurin Zilliacuksen mukaan. Thomas Zilliacus ryhtyi opiskelemaan kauppatieteitä Hankenissa ja valtiotieteitä Helsingin yliopistossa. Opiskeluvuosina hän oli mukana opiskelijapolitiikassa ensin SDP:n ja sitten RKP:n edustajana, toimi Studentbladetin päätoimittajana, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana 1977–1979, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä sekä HJK:n jalkapallojaoksen puheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä.

1970-luvun keskivaiheilla Zilliacus oli puoli vuotta stipendiaattina Brasiliassa, jossa pääsi harjoittelemaan huippuseura Fluminense Football Clubin nuorisojaoksessa. Suomessa hän pelasi jalkapalloa divaritasolla Grankulla IFK:ssa.

Vuonna 1983 Zilliacus perusti yhdessä silloisen naisystävänsä Laila Snellmanin kanssa mallitoimisto Paparazzin. Muutamaa vuotta myöhemmin hän veti vaateliike Kuusisen hyvinpukeutuneiden Q-Klubia yhdessä Tertta Saarikon kanssa[2].

Thomas Zilliacus nimitettiin 24-vuotiaana Elinkeinoelämän valtuuskunnan vanhemmaksi tutkijaksi ja vuotta myöhemmin, vuonna 1980, Nokian kansainväliseksi viestintäjohtajaksi. Vuosikymmenen lopulla hän siirtyi Nokian Aasian- ja Tyynenmeren toimintojen aluejohtajaksi Singaporeen. Hän toimi tehtävässä seitsemän vuotta, mutta jäi pois Nokiasta Jorma Ollilan organisaatiouudistusten myötä. Siitä lähtien hän on toiminut Singaporessa kiinteistösijoittajana ja monien yritysten perustajana ja johtohenkilönä. Entisiä ja nykyisiä Zilliacukseen liitettyjä yhtiöitä ovat Alpinerock Law Group, Asia Financial Group, Asia-Pacific Strategic Alliances Group, Ignisdraco Group, Mobile FutureWorks Group, Newkia, OpenMobile, Sandbox, Wireless Entertainment System, XXI Century Capital ja YuuZoo.

Zilliacus oli osakkaana Hartwall-areenassa ja kertomansa mukaan ehdotti ensimmäisenä sen myymistä venäläisille.[3] Vuonna 2012 Zilliacus kokosi rahoittajaryhmän ostamaan vaikeuksiin ajautunutta Nokiaa, mutta rahoittajat halusivat odottaa osakekurssin laskevan ennen tarjouksen tekemistä. Kurssi kääntyikin nousuun ja hanke tyrehtyi.[4]

Vuonna 2023 Thomas Zilliacus tuli tunnetuksi kansainvälisissä jalkapallopiireissä kertomalla aikeistaan ostaa Manchester United FC[5]. Vuotta myöhemmin hän nousi otsikoihin Singaporen poliisin antaman kansainvälisen pidätysmääräyksen johdosta. Tämän taustalla on epäily, että Zilliacus olisi osallistunut perustamansa someyhtiö YuuZoon harhaanjohtavien tulostietojen julkaisemiseen vuosina 2015–2016. Zilliacus kiistää syytökset.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Häggman, Fredrik: Jättebyggen i Kina och Jokeritgräl med Harkimo – det här är Thomas Zilliacus. Hufvudstadsbladet, 25.3.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.2.2024. (ruotsiksi)
  2. Otto-Ville ja Kuusinen. Helsingin Sanomat, 19.6.1987, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
  3. IS 11.7. Thomas Zilliacus: "Olen pettynyt Harkimoon" Ilta-Sanomat. 2.8.2013. Viitattu 5.5.2022.
  4. Linden, Carl-Gustav: ”Surrender to Microsoft”, Kingdom of Nokia, s. 208. Helsinki University Press, 2021. Kirjan luku JSTOR-palvelussa (vaatii tilauksen) (viitattu 24.2.2024). (englanniksi)
  5. Lehtisaari, Matti: Suomalainen Thomas Zilliacus kertoo, miksi hän haluaa Manchester Unitedin omistajaksi Yle Uutiset. 23.3.2023. Viitattu 24.2.2024.
  6. Suomalaisliikemies kiistää syyllistyneensä someyhtiönsä kanssa rikoksiin Singaporessa MTV Uutiset. 22.2.2024. Viitattu 24.2.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]