Theodor Bergmann (maataloustieteilijä)
Theodor Bergmann (7. maaliskuuta 1916 Berliini – 12. kesäkuuta 2017[1]) oli saksalainen maataloustieteilijä ja vasemmistolainen ajattelija.[2]
Bergmann syntyi reformijuutalaisuutta edustaneen rabbi Juliuksen ja tämän vaimon Hedwigin (o.s. Rosenzweig) pojaksi. Hän liittyi kommunistiseen liikkeeseen 11-vuotiaana.[2] Vuonna 1929 hän liittyi Saksan kommunistisen puolueen opposition (KPO) nuorisosiipeen, joka tuli tunnetuksi myös "brandleriittien" nimellä johtohamonsa Heinrich Brandlerin mukaan.[1] Myös Bergmannin veljet Alfred ja Josef kuuluivat oppositiokommunisteihin, joiden johdossa toimivat Josif Stalinin vastaiset ajattelijat.[2] Adolf Hitlerin noustua Saksassa valtaan Bergmann lähti maanpakoon.[1] Hän vietti aikaansa myös Palestiinan alueella, mutta lähti 19-vuotiaana Sudeettialueille Saksan ja Tšekkoslovakian rajalle auttamaan KPO-tovereitaan näiden maanalaisessa poliittisessa työssä. Natsien vallattua sudeettialueet vuonna 1938 Bergmann lähti Ruotsiin, jossa vietti toisen maailmansodan ajan.[2] Hän osallistui työväenliikkeen jälleenrakentamiseen palattuaan Saksaan vuonna 1946 ja oli johtava Gruppe Arbeiterpolitikin jäsen.[1] Bergmann kuitenkin turhautui 1950-luvun alun vasemmistolaisen politiikan näkymiin ja luopui aktiivisesta politiikan teosta.[2]
Bergmann väitteli tohtoriksi maataloustieteessä vuonna 1955. Hänestä tuli stuttgartilaisen Hohenheimin yliopiston professori vuonna 1973.[2] Hän opetti myös muualla Saksassa ja muissa Euroopan maissa.[2] Hän julkaisi uransa aikana lukuisia kirjoja ja artikkeleita maatalouden kansainvälisistä kehityskuluista.[2] Bergmann jäi eläkkeelle vuonna 1981.[2][1] Tämän jälkeen hän omistautui varsinkin kommunistisen liikkeen historian dokumentoinnille. Hän julkaisi laajan valikoiman historioita, elämäkertoja ja analyysejä aiheesta. Bergmann kävi Isossa-Britanniassa haastattelemassa sotilasta, parlamentaarikko Sir Fitzroy Macleania kuukausia ennen tämän kuolemaa (1996). Omaelämäkertateoksessaan hän kiitti Macleania siitä, että monista muista konservatiiveista poiketen hän oli periaatteellinen fasismin vastustaja. Bergmann myös kirjoitti brittiläiseen Revolutionary History -lehteen.[2]
Bergmann liittyi saksalaispuolue Vasemmistoon, kun se perustettiin vuonna 2007.[1] Hän oli poliittisesti aktiivinen puhujana ja kirjoittajana kuolemaansa saakka. Hän julkaisi vuodesta 2009 lähes vuoden välein uuden kirjan. Viimeinen hänen kirjoistaan ilmestyi hänen kuolinvuonnaan.[2]
Bergmannin elämänkumppani Gretel Steinhilber kuoli vuonna 1994.[2] Bergmann itse kuoli 101-vuotiaana lyhyen sairastamisen jälkeen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
