The Dave Clark Five
| The Dave Clark Five | |
|---|---|
 DC5 vuonna 1964. Vasemmalta: Mike Smith, Lenny Davidson, Denis Payton, Rick Huxley, and Dave Clark. |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1958–1970 |
| Tyylilaji | pop rock, beat |
| Kotipaikka | Tottenham, Lontoo, Iso-Britannia |
| Laulukieli | englanti |
| Entiset jäsenet | |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
The Dave Clark Five (tunnetaan myös nimellä DC5) oli englantilainen pop rock-yhtye, joka perustettiin Tottenhamissa vuonna 1958. DC5 nautti suurta suosiota Yhdysvalloissa kuten myös kotimaassaan Englannissa. Vuonna 2008 yhtye pääsi Rock and Roll Hall of Fameen.
The Dave Clark Five nousi tunnettuuteen The Beatlesin aloittaman ”britti-invaasion” myötä myös Yhdysvalloissa 1960-luvun puolivälissä. Sen kappale ”Glad All Over” pudotti Beatlesin ”I Want to Hold Your Hand” -singlen Britannian myyntitilaston ykköspaikalta tammikuussa 1964 ja nousi Yhdysvaltojen listalla kuudenneksi huhtikuussa samana vuonna. Lyhenteellä DC5 tunnettu yhtye oli The Beatlesin jälkeen toinen brittiyhtye, joka pääsi esiintymään The Ed Sullivan Show’hun vain kaksi viikkoa myöhemmin. The Dave Clark Five olikin aluksi suositumpi Yhdysvalloissa kuin Britanniassa, mutta vuosikymmenen loppupuolella suosio kasvoi myös Euroopassa.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtye sai alkunsa nimellä Dave Clark Quintet vuonna 1957. Clark soitti rumpuja, Dave Sanford kitaraa, Chris Walls bassoa ja Don Vale pianoa. Vale myös sovitti yhtyeen kappaleet. Seuraavina vuosina kokoonpano vaihteli, kunnes vuonna 1961 nimeksi otettiin Dave Clark Five ja kokoonpanoksi muodostui Dave Clark (rummut), Rick Huxley (bassokitara), Mike Smith (sähköurut ja laulu), Lenny Davidson (soolokitara) ja Denny Payton (saksofonit, huuliharppu ja kitara).
Vastapainona suosioon nousseelle Merseybeat-käsitteelle Dave Clark Fivea ja muita Pohjois-Lontoon yhtyeitä alettiin markkinoida ”Tottenham sound” -nimellä. The Beatlesistä kertovaa elokuvaa Yeah, yeah, tässä me tulemme matkien Dave Clark Fivesta tehtiin elokuva Catch Us If You Can, jonka ohjasi uraansa aloitellut John Boorman.
The Dave Clark Fiven muita hittejä olivat ”Bits and Pieces,” ”Can’t You See That She’s Mine,” ”Because”, ”Everybody Knows,” ”Anyway You Want It” ja ”Come Home”. Yhteensä sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa myyntilistojen kärkeen nousseita singlejä yhtyeellä oli kaksikymmentä.[1]
Vuonna 1970 yhtye hajosi, mutta Dave Clarke ja Mike Smith kokosivat uuden yhtyeen Dave Clarke and Friends, joka esiintyi vuoteen 1973 asti. Myöhemmin Dave Clarke keskittyi musiikkialan kustannus- ja muuhun liiketoimintaan. 1980-luvun puolivälissä Clark oli yhtenä neljästä tekijästä mukana Lontoossa pari vuotta esitetyssä musikaalissa Time. Sen pääosaa esitti aluksi Cliff Richard ja sitten David Cassidy, ja musikaalin albumiversiolla lauloivat muun muassa Dionne Warwick, Leo Sayer ja Freddie Mercury.[1]
Yhtyeen hitit koottiin vuonna 1993 antologiaksi The History of the Dave Clark Five.[1]
Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dave Clark - rummut
- Mike Smith - laulu, koskettimet
- Lenny Davidson - soolokitara
- Rick Huxley - basso.
- Denis Payton - saksofoni, huuliharppu, kitara.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Glad All Over (1964)
- The Dave Clark Five Return! (1964) / A Session with The Dave Clark Five (1964)
- American Tour (1964)
- Coast To Coast (1965)
- Weekend In London (1965)
- Having A Wild Weekend (1965) / Catch Us If You Can (1965)
- I Like It Like That (1965)
- Try Too Hard (1966)
- Satisified With You (1966)
- 5 By 5 (1967)
- You Got What It Takes (1967)
- Everybody Knows (1968)
- 5 By 5 = Go! (1969)
- If Somebody Loves You (1969)
- Good Old Rock'n'Roll (1970)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Helander, Brock: Dave Clark Five (Arkistoitu – Internet Archive), Baker’s Biographical Dictionary of Musicians 1.1.2001. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 25.3.2016.
