Tekijä IX
| Tekijä IX | |
| |
| Villisian tekijä IXa (PDBID: 1PFX) | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 9001-28-9 |
| EC-numero | 3.4.21.22 |
| Tietokannat | |
| KEGGt | KEGG |
| Entrez | 2158 |
| OMIM | 306900 |
| UniProt | P00740 |
Hyytymistekijä IX (geeni F9) on ihmisten ja monien muiden eläinten veren inaktiivinen tsymogeeni. Sen tuotto vaatii K-vitamiinia.[1] Veren hyytymisreaktiossa se katkeaa aktiiviseksi tekijäksi IXa. IXa on seriiniproteaasi-entsyymi. Näitä yhtyy tekijä VIIIa:hin. Tällöin verenvuotoalueen solukalvoille muodostuu VIIIa-IXa-komplekseja eli tenaaseja, jotka aktivoivat tekijä X:iä tekijöiksi Xa. Xa:t ovat yksi tärkeä proteiini muideen hyytymisen aiheuttavien proteiinien joukossa.[2] Tekijän IX muita nimiä ovat antihemofiilinen tekijä B ja Christmas-tekijä.[1]
Geeni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisillä tekijän IX geeni on F9. Se on X-kromosomissa kohdassa Xq27.1. Geenin pituus on noin 34 kiloemäsparia (kbp). Siinä on 7 intronia ja 8 eksonia. Intronien pituus on noin 0.2–1 kbp.[1]
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisillä tekijässä IX on 461 aminohappoa (AH) translaation jälkeen. Sen N-terminaalissa on 46 AH:n pätkä, jossa on muun muassa signaalisekvenssi. Pätkä poistuu, osa jäljelle jäävän peptidiketjun aminohapoista glykosyloituu, hydroksyloituu ja 12 glutamaattia karboksyloituu γ-karboksiglumaateiksi K-vitamiiniriippuvaisen gammaglutamyylikarboksylaasin avulla.[1] Varfariini estää karboksylaasia.[2] Lopullisen tekijän X pituus on 415 AH ja massa 57 kDa, josta 17 % on hiilihydraateista.[1]
N-terminaalista C-terminaaliin lukien IX:n proteiinidomeenit ja muut alueet ovat (AH-numerot ovat suluissa):[1]
- Gla (1–40) – sisältää γ-karboksiglumaatit
- Hydrofobinen alue (41–46)
- EGF1 (47–84) – epidermaalisen kasvutekijän (EGF:n) kaltainen domeeni
- EGF2 (85–127)
- määrittämätön alue (128–145)
- aktivaatiopeptidi (146–180)
- aktiivinen kohta -domeeni (181–415)
IX:n aktivaatiossa sen R145–A146-peptidisidos katkeaa ja sitten R180–V181-sidos. Tällöin aktivaatiopeptidi irtoaa ja aktiivinen tekijä Xa muodostuu. Katkeamiset tapahtuvat tekijä XIa:n tai tekijä VIIa:n avulla VIIa:n ollessa kudostekijän (TF) kanssa TF-VIIa-kompleksissa. IX:n katketessa IXa:ksi muodostuu 2 peptididiketjua: raskas ja kevyt ketju. Ketjut pysyvät toisissaan kiinni disulfidisidoksella. Entsyymitoiminnan kannalta välttämätön aktiivinen kohta on raskaassa ketjussa, muut domeenit ovat kevyessä ketjussa.[1]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisillä tekijä IX muodostuu pääosin maksassa, josta se vapautuu vereen.[1] Sen pitoisuus veriplasmassa on noin 5 µg/ml (0.0893 µmol/l) ja puoliintumisaika 18–25 tuntia.[3][2]
Tekijä IX aktivoituu IXa:ksi veren tekijä XIa:n tai solukalvojen pinnalla olevien TF-VIIa-kompleksien katalysoimana, jotka ovat muodostuneet aiemmin hyytymisreaktion alkuvaiheessa. TF-VIIa on kudostekijän (TF) ja tekijä VIIa:n yhdistelmä. IXa tuottaa kofaktorinsa tekijä VIIIa:n kanssa verenvuotoalueen jollekin solukalvolle VIIIa-IXa-kompleksin eli tenaasin. IXa:n γ-karboksiglutamaateissa on kiinni verestä tulleita kalsiumioneita. Näiden ionien välityksellä IXa liittyy solukalvon fosfolipideihin. Tenaasit aktivoivat vuotoalueella tekijä X:iä tekijöiksi Xa. Xa:t jatkavat hyytymisreaktiota, joka johtaa lopulta verihyytymän tuottavien fibriinien muodostumiseen.[2]
Hemofilia B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tekijän IX toiminnan heikkous sitä koodaavan mutaation takia aiheuttaa X-kromosomaalisesti periytyvää hemofilia B:tä. Tämä verrattain yleinen verenvuototauti ilmenee siksi useimmin vain pojilla/miehillä. Hemofilia B ilmenee noin yhdellä 30 000:sta syntyneestä pojasta. Pääoireena on vakavat verenvuodot eritoten nivelissä ja lihaksissa. Tautia aiheuttavia mutaatioita tunnetaan useita.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i ND Rawlings et al: Handbook of proteolytic enzymes, s. 2899–2902. 3. painos. Academic Press, 2012. ISBN 9780123822192.
- ↑ a b c d S Palta, R Saroa, A Palta: Overview of the coagulation system. Indian Journal of Anaesthesia, 2014, 58. vsk, nro 5, s. 515–523. PubMed:25535411. doi:10.4103/0019-5049.144643. ISSN 0019-5049. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ CE Marcucci et al: Perioperative hemostasis: coagulation for anesthesiologists, s. 193. Springer-Verlag, 2015. ISBN 9783642550041. doi:10.1007/978-3-642-55004-1.