Tarvasjoen kirkko
| Tarvasjoen kirkko Tarvasjoki kyrka |
|
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Kirkonkylä, Tarvasjoki, Lieto |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Liedon seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1779 |
| Suunnittelija | Mikael Piimänen |
| Materiaali | puu |
| Avoinna yleisölle |
Kesällä 2024 arkisin sekä viikonloppuisin tilaisuuksien yhteydessä. |
 |
|
Tarvasjoen kirkko (ruots. Tarvasjoki kyrka) on hirsinen päätytornillinen pitkäkirkko Liedon Tarvasjoella Varsinais-Suomessa. Mikael Piimäsen rakentama kirkko valmistui 1779. Kirkkoa on korjattu ja muutettu ajan myötä; sisäilme on pääosin peräisin vuodelta 1916 ja ulkopuolen arkkitehtuuri on 1870-luvulta.
Sijainti ja kulttuuriympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harjanteelle rakennettu Tarvasjoen kirkko sijaitsee Paimionjoen ja Tarvasjoen haaran kulttuurimaisemassa[1] Kyröntien varrella Tarvasjoen keskustassa.[2]
Tarvasjoen kirkko ja muu lähialue, ovat osa Hämeen Härkätien valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.[1] Tarvasjoen kirkko ja hautausmaa ovat maakuntakaavassa seudullisesti arvokkaita rakennuksia tai rakennettuja ympäristöjä. Kirkko kuuluu myös Paimionjoen valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen.[3]
Aikaisempi kirkko ja nykyisen kirkon rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyinen kirkon edeltäjästä on kirjallinen maininta vuodelta 1696, jolloin piispantarkastuksessa annettiin kehotus laajentaa kirkkoa. Mainintoja ”häpeällisen” lautakaton ja ”kehnon” ulkolaudoituksen uusimisesta löytyy 1750-luvulta. Päätös uuden eli nykyisen kirkon rakentamisesta tehtiin kirkonkokouksessa 1774.[4]
Vuonna 1777 pidetyssä kirkonkokouksessa oli läsnä myös kirkonrakentaja Mikael Piimänen. Hän oli laatinut uuden kirkon piirustukset, jotka kokous hyväksyi. Ruotsin valtakunnassa oli voimassa kuninkaan määräys, että kirkot tulee rakentaa kivestä. Kirkonkokous pyysi välittämään tuomiokapitulin kautta Tukholmaan viestin, että lähiseudultakaan ei löydy niin paljoa sopivaa kiveä, että siitä saataisiin rakennetuksi muuta kuin kivijalka. Kirkon piirustukset ja muutosesitys rakennusmateriaalin vaihtamisesta hirreksi lähetettiin kuninkaalle hyväksyttäviksi.[5]
Talvella 1777–1778 seurakuntalaiset ajoivat puutavaraa rakennuspaikalle, mutta kirkko jäi kesällä 1778 kesken, koska ihan kaikki seurakuntalaiset eivät vielä olleet täyttäneet velvollisuuttaan toimittaa rakennustarpeita. Kirkko valmistui alkukesällä 1777. Kirkon tarkka vihkimispäivä ei ole tiedossa.[5]
Kirkon ulkoasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lounais-Suomessa yleistä tyyppiä olevan kirkon runkohuoneen molemmin puolin on matalammat ja kapeammat kylkiäiset, joissa ovat sakasti ja asehuone.[6] Kirkon ulkoasu on vuosina 1871–1872 toteutetusta korjauksesta. Paanukate väistyi peltikatteen tieltä 1892. Muita korjauksia on tehty 1956 ja 1971.[6]
Kirkon seinät päätykolmioita myöten ovat hirttä. Seinien ylimmissä hirsissä on pitkänurkkaiset salvokset, jotka erottuvat julkisivuissa nurkkalautojen yläpuolella olevina paneloituina kotelointeina. Niitä alemmat salvokset ovat lyhytnurkkaisia ja ne peittyvät nurkkalautojen alle.[5]
Tornissa on kaksi kelloa: isompi kello on hankittu jo edelliseen eli seurakunnan toiseen kirkkoon vuonna 1760. Pienempi kello ostettiin testamenttivaroin 1937, sillä korvattiin edellisestä kirkosta siirretty ja sittemmin rikkoontunut kello, joka oli hankittu 1706.[5]
Muutoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon ulkomuotoa on muutettu vähin erin sen yli 200-vuotisen historian aikana. Vastavalmistuneessa kirkossa oli paanukatto, jota hoidettiin tervaamalla se runsaan kymmenen vuoden välein. Paanut ja niiden alla oleva tuohikerros uusittiin 1857. Paanukatto vaihdettiin helppohoitoisempaan peltikattoon 1892.[5]
Piimänen laudoitti vuonna 1795 ulkoseinät pystylaudalla, joka punamullattiin 1823. Vuonna 1852 laudoitus uusittiin, mutta jo 1869 se vaihdettiin vaakalaudoitukseen – syynä lienee ollut se, että kirkon sisätilat oli juuri kunnostettu ja maalattu ja ulkopuolikin haluttiin ehompaan kuntoon. Kolmen vuoden päästä uusi helmiponttilaudoitus maalattiin keltaiseksi. Kun kirkon 200-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 1979, voitiin todeta että vuonna 1852 tehtyä laudoitusta ei ollut tarvinnut kovin paljoa uusia. Uusi seinäväri oli vuodelta 1970.[5]
Alkuperäiset ikkunat olivat nykyisiä pienemmät. Ikkunat uusittiin 1837, ja niiden kokoa suurennettiin nykyiseen mittaan. Vuoden 1916 niin sanotussa Launiksen korjauksessa ikkunat uusittiin, kuten myös ovet.[5]
Kahdeksankulmaista tornia ei rakennettu aivan suunnitelman mukaiseksi, ja sen ääniluukut ja koristelu ovat muuttaneet muotoaan alkuperäisestä – itse asiassa koko kirkosta tuli alkuperäissuunnitelmaa isompi.[5]
Sisätilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon molemmat kylkiäiset avautuvat osittain kirkkosaliin, asehuoneen puoli enemmän. Sakasti on pohjoisen puoleisessa sakarassa, sen yläpuolella on lehteri, jonne kuljetaan kirkkosalin puolella olevia portaita pitkin. Asehuonelehterille johtavat portaat lähtevät eteisestä. Kirkkosalin takapääty ulottuu tornin alle asti, samoin takaosa urkulehteristä.[5] Kirkon sisäilme on pääosin peräisin vuodelta 1916, jolloin tehdyt korjaukset suunnitteli arkkitehti Ilmari Launis.[6]
Saarnastuoli on rakennettu vuonna 1746, ja se on peräisin edellisestä kirkosta. Aluksi saarnastuoliin pääsi myös sakastista, mutta ovi ja portaat poistettiin Launiksen korjauksessa 1916. Saarnastuolin arvellaan olevan ”vaatimaton jäljennös” Auran kirkon saarnastuolista,[5] joka on vuodelta 1701 ja turkulaisen Yrjö Eerikinpojan rakentama.[7] Sakaristoon rakennettiin käynti ulkoa vasta 1916.[5]
Kirkkoon hankittiin urut 1887, ja ne sijoitettiin sakastin yläpuoliselle lehterille, koska osittain torninjalassa oleva perälehteri huojui kellojen soitosta. Urut olivat 8-äänikertaiset, niiden rakentaja oli Jens Zachariassen Uudestakaupungista. Vuonna 1916 urut siirrettiin perälehterille, ja ne uudistettiin osittain vuonna 1973, jolloin lisättiin kaksi äänikertaa. Uudistustyön teki Kangasalan urkutehdas. Urkufasadi on peräisin Zachariassenin uruista,[5] samoin kuusi äänikertaa.[8]
Alttaritaulu Kristuksen ylösnousemus on yläneläissyntyisen taidemaalarin Vihtori Ylisen vuonna 1921 valmistunut jäljennös ruotsalaisen taidemaalari Julius Kronbergin maalauksesta[5] Uppståndelsen, jonka Kronberg maalasi Aadolf Fredrikin kirkon kupoliin.[9]
Muutoksia sisustuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1858 kirkkoon tehtiin ensimmäinen sisälaudoitus, joka maalattiin 1869. Seinien verhous on tehty pystysuuntaisista palhotuista eli piilutuista laudoista ja on vielä jäljellä. Katon tynnyriholvit maalattiin valkoiseksi, ja seinien yläosaan tuli vaaleansininen marmorointimaalaus. Seinien alaosa ja ovet maalatiin tammen väriin. Launiksen korjauksessa 1916 holvilaudoitus uusittiin, sisäkattoon tuli kapea paneeli. Kirkon sivuseinät on sidottu toisiinsa sidehirsin, jotka verhoiltiin laudalla, maalattiin ja koristeltiin muun muassa raamatunlausein. Sisäkatto maalattiin 1936 punaiseksi, ja vuodesta 1977 lähtien se on ollut tumman ruskea.[5]
Kuorin seinän maalaus poikkesi muusta kirkosta: se oli kuvioitu maalaamalla aivan kuin seinällä olisi ollut laskostettu verho. Alttaritaulu oli vuodelta 1795, ja sitä kehysti pylväistä ja koristeellisesta palkistosta koostuva kehys. Vuoden 1916 korjauksessa verhomaalaus peitettiin, ja alttarikehyksen tilalle tuli leveä kaari. Vanhan alttaritaulun taiteelliseen tasoon ei oltu enää tyytyväisiä, ja se siirrettiin kuorin sivuseinälle. Uusi alttaritaulu tilattiin Vihtori Yliseltä. Kuorin taustaseinän ikkunoihin teetettiin lasimosaiikkityöt.[5]
Kirkon penkit ovat vuodelta 1916. Edelliset penkit olivat vuodelta 1869, ja niitä ennen käytettiin edellisestä kirkosta siirrettyjä penkkejä, joita Piimänen oli jatkanut.[5]
Lämmitys ja valaistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkujaan kirkko oli lämmittämätön. Vuonna 1897 kirkkosaliin ja sakaristoon asennettiin kaminat. Launiksen korjauksessa 1916 kirkkoa tiivistettiin. Kaminoista luovuttiin vuosien 1969–1971 korjauksessa ja asennettiin sähkölämmitys.[5]
Kirkossa on ollut sähkövalo vasta vuodesta 1933. Sitä ennen valaistus oli hoidettu öljylampuin ja kynttilöin. Vanhat kynttiläkruunut sähköistettiin, seinien kynttiläamppelit jäivät paikoilleen, koska jouluna poltettiin vielä kynttilöitä.[5]
Hautausmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikaisemmin oli tapana haudata varakkaampien sukujen vainajia kirkon lattian alle. Kun Tarvasjoen kirkko valmistui 1779, kielsi Turun piispa Jakob Haartman tämän tavan jatkamisen. Seurakunnan oli hankittava lisämaata kirkon ympäriltä, hautausmaata on sittemmin laajennettu useaan otteeseen. Kyröntien toisella puolella oleva niin sanottu Uusi hautausmaa on hankittu 1913 ja rakennettu neljä vuotta myöhemmin.[5] Viimeisintä hautausmaan laajennusta suunniteltiin jo 1990-luvulta lähtien. Koska Uuden hautausmaan laajentaminen ei maanhankinnan puolesta onnistunut, jouduttiin laajennus tekemään Tarvasjoen kotiseutumuseon suuntaan. Sen rakennus eli lainamakasiini jäi hautausmaan laajennuksen keskelle. Laajennus toteutettiin vuosina 2003–2005.[10]
Kirkon valmistumisen jälkeisen hautausmaan laajennuksen yhteydessä rakennettiin sen ympärille kiviaita. Aitaan tehtiin luonnonkivestä kolme porttirakennusta, joissa oli jyrkät paanukatot, laudoitetut päädyt ja jotka oli rapattu vaaleiksi. Porttirakennukset purettiin 1864, kun hautausmaata laajennettiin. Tilalle tuli kiviset pilarit, joihin kiinnitettiin valurautaiset portit. Porttien määrä on vaihdellut. Aina, kun hautausmaata on laajennettu, on uuden osan ympärille rakennettu jatkeeksi entisen kaltaista kiviaitaa. Hautausmaalle on istutettu puita jo varhaisessa vaiheessa.[5] Viimeisen laajennuksen yhteydessä seurakuntalaiset lahjoittivat vanhoja rakennusten perustuskiviä aitatarpeiksi.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hämeen Härkätie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 1.1.2015.
- ↑ Karttapaikka kansalaisen.karttapaikka.fi. Maanmittauslaitos. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ Nyman, Maria; Kaipiainen, Maarit & Tamsaari, Sara: Inventointilomake (pdf) Paimionjoen valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. 7.8.2013. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 1.1.2015.
- ↑ Mäkinen, Kalervo: Historia, Tarvasjoen kirkon historia, Toisen kirkon aika Kirkon 200-vuotisjuhliin tehty historiikki. 6.12.1979. Tarvasjoen seurakunta. Viitattu 13.3.2014.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Mäkinen, Kalervo: Nykyinen kirkko Kirkon 200-vuotisjuhliin tehty historiikki. 6.12.1979. Tarvasjoen seurakunta. Viitattu 9.3.2014.
- ↑ a b c Tarvasjoen kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- ↑ Auran kirkko Auran seurakunta. Arkistoitu 12.7.2015. Viitattu 11.3.2014.
- ↑ Zachariassen rakentamat kirkkourut Suomessa Pyhärannan seurakunta. Arkistoitu 14.6.2018. Viitattu 11.3.2014.
- ↑ Kjellberg, Tora: Professor Julius Kronbergs målningar i Adolf Fredriks kyrkas kupol. Idun, 26.5.1900, s. 325–326. Tukholma: Frithiof Hellberg. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 11.3.2014. (ruotsiksi)
- ↑ a b Lempa, Nina: Hautausmaan laajennus 28.8.2005. Tarvasjoen seurakunta. Viitattu 20.3.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tarvasjoen kirkko Wikimedia Commonsissa
