Suruliputus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puolitankoon laskettu Suomen lippu Helsingin Sokos-tavaratalon katolla Norjan Utøyan joukkomurhaan liittyneen yleisen suruliputuksen aikana 2011.

Suruliputus järjestetään monissa maissa, muun muassa Suomessa laskemalla lippu ”puolitankoon”. Käytäntö vaihtelee maittain ja suruliputus voidaan järjestää erityisen suruharson tai mustan lipun avulla. Suruliputus puolitangossa liputtamalla on peräisin Tanskasta. Siellä oli aikaisemmin käytössä sorgeflag, surulippu, mutta sen käyttö lopetettiin vuonna 1743 ja alettiin ilmaista suruliputus liputtamalla puolitangossa.[1] Tapa levisi vähitellen muuallekin, muun muassa Suomeen.

Suomessa suruliputusta aloitettaessa lippu nostetaan ensin tangon huippuun saakka, josta se lyhyen tauon jälkeen lasketaan alaspäin noin yhden kolmasosan tangon pituudesta; tällöin lipun alareuna jää tangon puoliväliin. Suruliputuksen päättäminen tapahtuu nostamalla lippu hetkeksi tangon huippuun ja laskemalla se alas. Katto- ja seinäsalossa lippu lasketaan keskelle tankoa.

Liputus kuoleman vuoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suruliputus suoritetaan sinä päivänä, jolloin ihminen on kuollut. Yleisen tavan mukaisesti suruliputetaan henkilön kuolinpäivänä vainajan kodissa sekä niin haluttaessa myös hänen syntymäkodissaan ja työpaikallaan.[2] Mikäli kuolema ajoittuu myöhään iltaan, suruliputus voidaan suorittaa kuolemaa seuraavana päivänä.

Liputus suoritetaan hautauspäivänä vainajan kodissa ja muistotilaisuuden pitopaikassa. Kyseisen päivän aamuna lippu nostetaan puolitankoon kello kahdeksan aikaan.[3] Siitä se hautaustilaisuuden jälkeen nostetaan tangon huippuun kunnianosoitukseksi vainajalle. Suosituksena on, että lippu nostetaan ylös jo ennen suruväen saapumista muistotilaisuuteen. Lipun ylösnosto ei merkitse suruliputuksen päättymistä, vaan tällöin Suomen lippu ikään kuin tervehtii vainajaa viimeisen kerran. Suruliputus päättyy auringon laskiessa mutta viimeistään kuitenkin kello 21.[2] Myös liputuspäivinä voidaan suruliputtaa.

Jos useita lippuja käytetään esimerkiksi hautaustilaisuudessa, Suomen lippu asetetaan esimerkiksi kirkon kuoriin vasemmalle puolelle. Järjestöjen lipuista valtakunnallisen järjestön lippu sijoitetaan Suomen lipun vasemmalle puolelle, paikallisen järjestön lippu oikealle puolelle. Lippuja kannettaessa Suomen lippua kannetaan edellä ja sillä tulee olla airuet.lähde?

Suomen lipussa ei käytetä surunauhaa. Sitä voidaan käyttää vain järjestölipuissa. Suomessa surunauhaa käytetään joskus urheiluotteluiden yhteydessä oikeassa hihassa.lähde?

Yleinen suruliputus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleinen, valtiollinen suruliputus voidaan määrätä koko kansakuntaa koskevan tapahtuman johdosta. Suomessa yleisiä suruliputuksia ovat olleet presidenttien kuolin- ja hautajaispäivät (viimeisimpänä Urho Kekkonen 1986) sekä merkittävät katastrofaaliset tapahtumat kuten vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristys, Konginkankaan liikenneonnettomuus sekä Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat.

Aiemmin yleinen suruliputus suoritettiin osapäiväisenä myös kaatuneiden muistopäivänä. Tavasta luovuttiin 1995, ja siirryttiin normaaliin liputukseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kun läheinen on poissa. Ohjeita hautajaisjärjestelyihin. (Helsingin seurakuntayhtymä, 2005)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jan Oskar Engene: Danish Mourning Flag (until 1743) Flags of the World. Viitattu 20.11.2007. (englanniksi)
  2. a b Suruliputus. Helsingin Seurakuntayhtymä.
  3. Hautaan siunaaminen. Hausjärven seurakunta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]