Suomen kenttätykistö
Suomen puolustusvoimissa kenttätykistökoulutusta antavat Satakunnan Tykistörykmentti Niinisalossa, Karjalan Tykistörykmentti Vekaranjärvellä, Kainuun tykistörykmentti Kajaanissa sekä Jääkäritykistörykmentti Parolassa. Lisäksi kenttätykistön reserviupseereja koulutetaan Reserviupseerikoulussa Haminassa (Tuliasema- ja tulenjohtopatterit, Viestikomppania) ja Panssarikoulussa Parolassa. Upseerien kenttätykistökoulutus järjestetään Tykistökoulussa Niinisalossa. Jo lakkautettuja tykistöjoukkoja ovat Pohjois-Karjalan Patteristo niin ikään lakkautetussa Liperin Ylämyllyn varuskunnassa.
Yksi Suomen maavoimien näkyvimmistä erityispiirteistä on juuri tykistö, jonka numeromääräinen vahvuus on läntisen Euroopan suurin.[1] Vuonna 2016 uutisoitiin, että osa tykistöstä oli aiemmin merivoimien alaisuudessa eikä niitä siksi tarvinnut ilmoittaa Etyjille. Vuoden 2015 alussa puolustusvoimissa tehtiin uudistus, jonka myötä materiaali siirrettiin logistiikkalaitoksen kirjanpitoon ja tykistön määrä nousi vuoden 2016 ilmoitukseen.[2] Suomen puolustusvoimilla on 1 566 tykkiä (sisältäen raskaat kranaatinheittimet, kanuunat, haupitsit ja raketinheittimet).[2] Saksalla on 202 tykkiä vähemmän, Ranskalla ja Britannialla on puolestaan yli 700 vähemmän. Venäjän tykistön vahvuus on 26 000, mikä yhdessä Suomen lukumääräisesti vahvojen maavoimien kanssa selittää Suomen tykistön koon.[3] [4]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tykistö muodostaa maavoimien yhtymien tulivoiman rungon.
Tykistöjoukot toteuttavat tehtävänsä yleensä epäsuorin ammunnoin. Tarvittaessa useimmat yksiköt kykenevät myös suora-ammuntaan. Tykistön tulta käytetään koko taistelualueen syvyydessä. Tulenkäytön painopiste luodaan ryhmittämällä tulenjohtovoima ja tuliyksiköt tarkoituksenmukaisesti sekä ampumatarvikkeiden käytöllä.
Pataljoonien kranaatinheitinkomppaniat tukevat painopistesuunnan komppanioiden taistelua. Vastaavasti prikaatin tykistöryhmän tärkein tehtävä on painopistesuunnan pataljoonien tukeminen.
Yhtymien raskaista patteristoista muodostetaan 2−4 patteristoa käsittävä tykistöryhmä, jonka tärkeimmät tehtävät ovat vastatykistötoiminta, muut operatiiviset tehtävät sekä painopistesuunnan prikaatin tukeminen. Erikoisampumatarvikkeina käytetään muun muassa pitkän kantaman kranaatteja ja kuorma-ammuksia.
Raketinheitinpatteria käytetään yleensä painopistesuunnassa vastatykistötoimintaan, muuhun operatiiviseen tulenkäyttöön sekä selustassa ja sivustoilla maahanlaskun torjuntaan. Ylijohdon maalitiedusteluyksiköitä käytetään yleensä yhtymän alaisuudessa painopistesuunnan maalien paikantamiseen ja tulenjohtoon. Yksiköiden osia, kuten paikantamistutkajaos voidaan alistaa painopistesuunnan prikaatille.
Ylijohdon maalitiedustelu palvelee myös syvälle ulottuvaa yleistiedustelua. Lisäksi useimmat tiedusteluyksiköt ovat tulenjohtokykyisiä.
Reservissä olevien yhtymien tykistön tehtäviä ovat maahanlaskujen torjunnan sekä selustan taistelujen tukeminen.
Neuvostoliiton kenttätykistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomeen aiemmin hankitut tykit olivat monessa tapauksessa neuvostoliittolaisia. Neuvostoliiton asevoimissa kenttätykistö jaettiin pataljoonatykistöön [5], rykmentintykistöön [5], divisioonantykistöön [5], armeijakunnantykistöön [5] ja yläjohdontykistöön.[5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Defensive gestures The Economist. 24.7.2008. Viitattu 29.8.2008. (englanniksi)
- ↑ a b IL paljastaa: Puolustusvoimille ilmestyi yhtäkkiä tuhat tykkiä – Suomi pimittänyt puolet vahvuudestaan Etyjiltä iltalehti.fi. 19.11.2016. Viitattu 29.9.2023.
- ↑ Huhta, Kari: Suomella on läntisen Euroopan suurin tykistö (Internet Archive) Helsingin Sanomat. 3.8.2008. Arkistoitu 26.9.2013. Viitattu 29.8.2008.
- ↑ http://www.iltalehti.fi/uutiset/201611182200029469_uu.shtml
- ↑ a b c d e http://www.rkka.ru/org/art/artil2.htm
- ↑ työläisten ja talonpoikien puna-armeijan tykistön jako 1933-1945