Suiunjoki
| Suiunjoki Шуя, Šuja |
|
|---|---|
 Suiunjoen suuta Sergei Prokudin-Gorskin vuonna 1916 ottamassa värivalokuvassa. |
|
| Alkulähde |
Suikujärvi |
| Laskupaikka |
Vienanmeren Suiunlahti |
| Maat | Venäjä |
| Pituus | 85 km |
| Alkulähteen korkeus | 105 m |
| Virtaama | 8,2 m³/s |
| Valuma-alue | 938 km² |
Suiunjoki[1] (myös Suijunjoki, Suikujoki; ven. Шуя, Šuja) on Vienanmereen laskeva joki Karjalan tasavallan Belomorskin piirissä Venäjällä. Sen pituus on 85 kilometriä, valuma-alueen laajuus 938 neliökilometriä ja keskivirtaama 8,2 kuutiometriä sekunnissa.[2]
Suiunjoki saa alkunsa Suikujärvestä 105 metriä merenpinnan yläpuolella. Se virtaa mutkitellen koilliseen ja laskee Vienanmeren Suiunlahteen Suiun kylän luona. Joen reitillä ovat Maškolampi, Kuzkozero ja Kippojärvi (ven. Kipozero). Suurin sivujoki on Lonkanjoki (Olonga).[2]
Suiunjoen kaltevuus on 1,235 ‰. Yläjuoksulla, joka käsittää kaksi kolmasosaa joen pituudesta, on kallioita, harjuja ja kukkuloita. Alajuoksu on soistunutta tasankoa. Koskia on eniten keskijuoksulla. Joen leveys on 20–25 metriä. Se saa suurimman osan virtauksestaan sulamisvesistä. Kevättulva on touko-kesäkuussa.[2]
Suiunjoki on lohen kutujoki. Muita kalalajeja ovat taimen, hauki, ahven, lahna, säyne, särki, kuore, siika ja made. Joki on suosittu retkeilykohde.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 236. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Šuja Vse reki. Viitattu 3.6.2022.