Stiglerin laki
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Stiglerin laki on Chicagon yliopiston tilastotieteen professorin Stephen Stiglerin esittämä periaate, joka yksinkertaisimmassa muodossaan väittää, ettei mitään tieteellistä keksintöä nimetä alkuperäisen keksijänsä mukaan.[1] Stigler esitti lakinsa vuonna 1980[2], mutta se on saavuttanut laajempaa tunnettavuutta vasta Stiglerin myöhempien julkaisujen[3] myötä 2000-luvulla.
Historiallinen maine jakautuu usein epätasaisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Tieteellisesti merkittävät havainnot ja periaatteet nimetään usein kauan niiden keksimisen jälkeen ja usein jonkun tunnetun henkilön mukaan (kts. eponyymi). Usein tämä henkilö ei ole periaatteen alkuperäinen keksijä.
Stiglerin mukaan lain kehitti ensimmäisenä Robert K. Merton, jonka mukaan lakia ei ole nimetty.[4]
Esimerkkejä Stiglerin laista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Amerikka, nimetty Amerigo Vespuccin mukaan vaikkei tämä ollut mantereen löytäjä.
- Arabialaiset numerot, kehitettiin Intiassa.
- Arkhimedeen ruuvi, nimetty kreikkalaisen keksijän Arkhimedeen mukaan, mutta laite tunnettiin jo muinaisessa Egyptissä.
- Arrheniuksen yhtälö, nimetty Svante Arrheniuksen mukaan vaikka sen ensimmäisenä esitti Jacobus Henricus van ’t Hoff.
- Avogadron vakio, nimetty Amedeo Avogadron mukaan vaikka vakio keksittiin 53 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
- Coriolis-ilmiö, nimetty Gaspard-Gustave Corioliksen mukaan, ilmiön löytäjä oli Pierre-Simon Laplace.
- Curie-piste, nimetty Pierre Curien mukaan, ilmiön löytäjä oli Claude Pouillet.
- Eulerin lause, nimetty Leonhard Eulerin mukaan, mutta sen todisti ennen häntä Roger Cotes.
- Gaussin algoritmi, nimetty Carl Friedrich Gaussin mukaan vaikka se oli kehitetty jo paljon aiemmin.
- Giljotiini, nimetty sen käyttöä ehdottaneen Joseph-Ignace Guillotinin mukaan, mutta varsinaiset suunnittelijat olivat Tobias Schmidt ja Anton Louis. Lisäksi vastaavia teloituskoneita oli käytetty eräissä maissa ja vuosisatoja aiemmin.
- Halleyn komeetta, nimetty Edmond Halleyn mukaan vaikka se oli havaittu ensi kertaa jo 240 eaa.
- Higgsin bosoni, nimetty Peter Higgsin mukaan, joka ei ollut kuitenkaan hiukkasen ensimmäinen teoretisoija.
- Jagiantenni, sai nimensä Hidetsugu Yagista vaikka varsinainen keksijä oli kollega Shintaro Uda.
- Kuiperin vyöhyke, nimetty Gerard Kuiperin mukaan, joka esitti ettei vyöhykkeellä, jonka olemassaoloa olivat muut tutkijat aiemmin esittäneet, ollut enää jäljellä kohteita.
- Oortin pilvi, nimetty Jan Oortin mukaan, teorian ensimmäinen esittäjä oli virolainen Ernst Öpik.
- Pascalin kolmio, nimetty Blaise Pascalin mukaan, mutta sen tunsivat jo muinaiset persialaiset, kiinalaiset, intialaiset ja italialaiset.
- Playfair, salakirjoitusmenetelmä joka on nimetty lordi Playfairin mukaan, mutta jonka keksi Charles Wheatstone.
- Pythagoraan lause, nimetty kreikkalaisen matemaatikon Pythagoraan mukaan. Lauseen sisältö on kuitenkin tunnettu jo mesopotamialaisessa laskennossa noin 2000 eaa.
- Reynoldsin luku, jonka esitteli George Stokes, mutta joka on nimetty sen popularisoineen Osborne Reynoldsin mukaan.
- Salmonella, nimetty Daniel Elmer Salmonin mukaan, vaikka bakteerin löysi Theobald Smith.
- Stiglerin laki, nimetty Stephen Stiglerin mukaan, vaikka sen kehitti Robert K. Merton.
- Stokesin lause, nimetty George Stokesin mukaan, ensimmäinen keksijä oli lordi Kelvin.
- Wheatstonen silta, nimettiin parannetun version tehneen Charles Wheatstonen mukaan, mutta keksijä oli Samuel Hunter Christie.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Clifford Pickover: Archimedes to Hawking: Laws of Science and the Great Minds Behind Them, s. 14-15. Osford University Press, 2008. ISBN 9780195336115.
- ↑ Stigler’s law of eponymy. (Gieryn T F, ed. ) Science and social structure: a festschrift for Robert K. Merton. New York: NY Academy of Sciences, 1980. p. 147-57
- ↑ [1]etenkin 1999 julkaistu "Statistics on the Table" (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Stigler's Law: Why nothing in science is ever named after its actual discoverer