Wheatstonen silta
Wheatstonen silta on sähkötekniikassa menetelmä vastuksen resistanssin määrittämiseksi. Menetelmän keksi Samuel Hunter Christien vuonna 1833. Menetelmän parannetun version teki myöhemmin tunnetuksi Charles Wheatstone vuonna 1843.
Rakenne [muokkaa]
Wheatstonen silta on kaksihaarainen piiri, jossa kummassakin haarassa on kaksi vastusta. Toisen haaran vastuksista toinen on tuntematon ja sen resistanssi voidaan määrittää tunnettujen vastusten resistansseista, kun ne on säädetty niin, että piirin haarojen välillä ei kulje virtaa.
Tuntemattoman vastuksen määritys [muokkaa]
Kuvassa
on tuntematon resistanssi, joka halutaan määrittää.
,
ja
ovat tunnettuja resistansseja ja resistanssia
voidaan säätää. Tämän arvoa säädetään, kunnes kuvan pisteiden D ja B välillä ei ole enää jännite-eroa ja näin niiden välillä ei kulje virtaa.
Kun pisteiden B ja D välillä ei kulje virtaa, niin Kirchhoffin lain mukaisesti päätellään, että sama virta
kulkee sekä vastuksen
että vastuksen
kautta. Samoin virta
kulkee sekä vastuksen
että vastuksen
kautta.
Koska tiedetään, että jännitelähteen positiivisen navan ja pisteen D välinen jännite-ero
on sama kuin positiivisen navan ja pisteen B jännite-ero
, niin voidaan merkitä
.
Vastaavasti jännitelähteen negatiivisen navan ja pisteen D jännite-ero
on sama kuin negatiivisen navan ja pisteen B välinen jännite-ero
, joten merkitään
.
Tällöin tuntemattoman vastuksen arvo on [1]
.
Piirin haarojen välinen nollavirta voidaan todeta käyttämällä herkkää galvanometriä.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Olli Aumala: Mittaustekniikan perusteet, s. 114. Otatieto, 2001. ISBN 951-672-306-3.
Sivulta puuttuu