Arrheniuksen yhtälö

Wikipedia

Arrheniuksen yhtälö on kemiassa reaktionopeusvakion määrittämiseen käytetty empiirinen yhtälö, joka on yksinkertaisuudestaan huolimatta osoittautunut tarkaksi laajalla lämpötila-alueella useimmille reaktioille. Arrheniuksen yhtälö on muotoa

missä k on reaktionopeusvakio, A reaktion taajuustekijä, E_a reaktion aktivoitumisenergia [kJ/mol], R yleinen kaasuvakio ja T lämpötila kelvineissä.

Yhtälön esitti ensimmäisenä alankomaalainen kemisti Jacobus Henricus van 't Hoff vuonna 1884. Viisi vuotta myöhemmin ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius selitti sen fysikaaliset perusteet.

[muokkaa] Arrheniuksen yhtälön käyttö elektroniikassa

Elektroniikan luotettavuusanalyyseissä käytetään Arrheniuksen yhtälöä määritettäessä jonkin komponentin lämpötilasta riippuvaa vikojen esiintymisnopeutta, eli komponentin vikaantuvuutta. Vikaantuvuusmalli noudattaa Arrheniuksen yhtälöä muodossa

missä λ_T on komponentin vikaantuvuus [1/h] lämpötilassa T [K], joka on komponentin vioittumisen kannalta merkitsevä lämpötila. λ₀ on vikaantuvuus lämpötilassa T₀.

Yhtälössä oleva aktivaatioenergia on erilainen erilaisille vikatyypeille. Usein käytetään arvoa 1 eV.

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.