Silkkialbitsia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Silkkialbitsia
Kukkiva silkkialbitsia
Kukkiva silkkialbitsia
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Albitsiat Albizia
Laji: julibrissin
Kaksiosainen nimi
Albizia julibrissin
Durazz., 1772
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Silkkialbitsia Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Silkkialbitsia Commonsissa

Silkkialbitsia (Albizia julibrissin) on hernekasveihin kuuluva pienikokoinen puu, jota kasvaa luonnonvaraisena Aasiassa maanosan lounaisosista itäosiin.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silkkialbitsia on sateenvarjon muotoinen puu, joka kasvaa 6–10 metriä korkeaksi ja leveäksi. Sen lehvästö on avoin, minkä ansiosta valo pääse siitä läpi ja kasvin juurella voi kasvaa ruohoja. Puun kaarna on lähes sileää, väriltään se vaihtelee vaaleanruskesta harmaaseen.[1]

Silkkialbitsian kukka.

Silkkialbitsian kukat muistuttavat silkkinauhaisia pom-poneja. Ne tuoksuvat hyvältä ja ovat väriltään vaaleanpunaisia. Lajin hedelmät ovat litteitä harmaanruskeita palkoja, jotka ovat 12–18 senttimetriä pitkiä. Palkot sisältävät ruskeita soikeanmuotoisia siemeniä. Silkkialbitsian lehdet ovat saniaismaisia ja kerrannaisesti pariliuskaisia. Ne voivat olla 50 senttimetriä pitkiä ja muodostua 40–60 noin 6 millimetriä pitkästä lehdykästä.[1] Silkkialbitsia kukkii myöhäiskeväältä alkukesään, esimerkiksi Nepalissa huhtikuulta kesäkuulle. Siemenet kypsyvät elo-syyskuussa ja levittäytyvät pääasiassa vain emopuunsa ympärille, mutta ne voivat kulkeutua kauemmaksikin veden mukana.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silkkialbitsian luonnonvarainen levinneisyysalue kattaa vyöhykkeen Azerbaidžanista ja Iranista Aasian poikki Japaniin. Sitä kasvaa kuitenkin tulokaslajina myös Kreikassa ja Yhdysvalloissa.[2] Yhdysvaltoihin se tuotiin koristekasvina 1700-luvulla, ja nykyään sitä kasvaa maan itärannikolla Massachusettsissa saakka ja eteläosissa Floridan trooppisia alueita lukuunottamatta.[3]

Lajia tavataan rannikoilla, ranta-alueilla ja kaupungeissa, kuten tienpientareilla ja käyttämättömillä tonteilla. Se kasvaa vain harvoin metsissä, vaikka sitä joskus tavataan metsittyneillä alueilla. Se tarvitsee paljon auringonvaloa ja kestää kuivuutta, tuulta ja suolaisuutta. Silkkialbitsia voi kasvaa monenlaisella maaperällä, kuten savella, hiesulla ja hiekalla. Se kestää myös hieman emäksistä tai hapanta maaperää. Yleensä se kasvaa alle 900 metrin korkeudessa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Albizia julibrissin (tree) The Global Invasive Species Database. 24.1.2005. Invasive Species Specialist Group. Viitattu 5.7.2011. (englanniksi)
  2. a b Albizia julibrissin AgroForestryTree Database. ICRAF. Viitattu 5.7.2011. (englanniksi)
  3. Meyer, Rachelle: Albizia julibrissin Fire Effects Information System. 2010. U.S. Department of Agriculture, Forest Service, Rocky Mountain Research Station, Fire Sciences Laboratory. Viitattu 5.7.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]