Silkkialbitsia
Sivulta puuttuu | Silkkialbitsia | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Kukkiva silkkialbitsia | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Albizia julibrissin Durazz., 1772 |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Silkkialbitsia Wikispeciesissä |
Silkkialbitsia (Albizia julibrissin) on hernekasveihin kuuluva pienikokoinen puu, jota kasvaa luonnonvaraisena Aasiassa sen lounaisosista itäosiin.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Silkkialbitsia on sateenvarjonmuotoinen puu, joka kasvaa 6–10 metriä korkeaksi ja leveäksi. Sen lehvästö on avoin, minkä ansiosta valo pääse siitä läpi ja kasvin juurella voi kasvaa ruohoja. Puun kaarna on lähes sileää, väriltään se vaihtelee vaaleanruskesta harmaaseen.[1]
Silkkialbitsian kukat muistuttavat silkkinauhaisisa pom-poneja. Ne tuoksuvat hyvälle ja ovat väriltään vaaleanpunaisia. Lajin hedelmät ovat litteitä harmaanruskeita palkoja, jotka ovat 12–18 senttimetriä pitkiä. Palkot sisältävät ruskeita soikeanmuotoisia siemeniä. Silkkialbitsian lehdet ovat saniaismaisia ja kerrannaisesti pariliuskaisia. Ne voivat olla 50 senttimetriä pitkiä ja muodostua 40–60 noin 6 millimetriä pitkästä lehdykästä.[1] Silkkialbisia kukkii myöhäiskeväältä alkukesään, esimerkiksi Nepalissa huhtikuulta kesäkuulle. Siemenet kypsyvät elo-syyskuussa ja pääasiassa levittäytyvät vain emopuunsa ympärille, mutta ne voivat kulkeutua kauemmaksikin veden mukana.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö [muokkaa]
Silkkialbitsian luonnonvarainen levinneisyysalue kattaa vyöhykkeen Azerbaidžanista ja Iranista Aasian poikki Japaniin. Sitä kasvaa kuitenkin tulokaslajina myös Kreikassa ja Yhdysvalloissa.[2] Yhdysvaltoihin se tuotiin koristekasvina 1700-luvulla, ja nykyään sitä kasvaa maan itärannikolla Massachusettsissa saakka ja eteläosissa Floridan trooppisia alueita lukuunottamatta.[3]
Lajia tavataan rannikoilla, ranta-alueilla ja kaupungeissa, kuten tienpiantereilla ja käyttämättömillä tonteilla. Se kasvaa vain harvoin metsissä, vaikka sitä joskus tavataan metsittyneillä alueilla. Se tarvii paljon auringonvaloa ja kestää kuivuutta, tuulta ja suolaisuutta. Silkkialbitsia voi kasvaa monenlaisella maaperällä, kuten savella, hiesulla ja hiekalla. Se kestää myös hieman emäksistä tai hapanta maaperää. Yleensä se kasvaa alle 900 metrin korkeudessa.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Albizia julibrissin (tree) The Global Invasive Species Database. 24.1.2005. Invasive Species Specialist Group. Viitattu 5.7.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Albizia julibrissin AgroForestryTree Database. ICRAF. Viitattu 5.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Meyer, Rachelle: Albizia julibrissin Fire Effects Information System. 2010. U.S. Department of Agriculture, Forest Service, Rocky Mountain Research Station, Fire Sciences Laboratory. Viitattu 5.7.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- ITIS: Albizia julibrissin (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Albizia julibrissin (englanniksi)
- Flora of China: Albizia julibrissin (englanniksi)
