Seitsenpistepirkko
Wikipedia
Sivulta puuttuu | Seitsenpistepirkko | ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||
| Coccinella septempunctata Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||
 Seitsenpistepirkko Wikispeciesissä |
Seitsenpistepirkko (Coccinella septempunctata) on leppäkerttulaji, jolla on punaisessa kuoressaan seitsemän mustaa täplää. Se on Suomen yleisin leppäkerttulaji,[1] jota tavataan yleisesti koko Suomessa.
_1.jpg)
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ravinto
Seitsenpistepirkko on peto ja syö ennen kaikkea kirvoja. Ravinnon puutteessa sille maistuvat myös kukat sekä kypsät ja makeat hedelmät.
[muokkaa] Elintavat
Seitsenpistepirkko talvehtii aikuisena tyypillisesti kuolleiden lehtien joukossa.[2]
[muokkaa] Alalajeja
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Luontoliitto
- ↑ Leppäkertut puutarhurin apulaisena Nicehouse
- Lars-Henrik Olsen, Jakob Sunesen: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa, Gummerus Kustannus Oy, 2006, ISBN 951-20-6769-2
[muokkaa] Aiheesta muualla
- ITIS: Coccinella septempunctata (englanniksi)
