Biologinen torjunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Biologinen torjunta on menetelmä tuholaisten, kuten tuhoeläinten ja rikkakasvien torjuntaan (esimerkiksi hyönteiset, punkit, rikkakasvit ja kasvitaudit) hyödyntäen muita eliöitä kemiallisten torjunta-aineiden sijaan. Tämä menetelmä perustuu saalistukseen, loisimiseen, kasvien syöntiin, ja muihin luonnollisiin mekanismeihin, sekä ihmisen toteuttamiin aktiivisiin hoito- ja muokkaustoimenpiteisiin. Nämä hoitotoimenpiteet voivat olla tärkeä osa ns. integroitua tuholaistorjuntaa (IPM, integrated pest management), jossa biologinen torjunta yhdistetään muihin menetelmiin, kuten kemiallisten torjunta-aineiden harkittuun käyttöön. Yleensä biologiseen tuholaistorjuntaan käytetään kolmea eri menetelmää: suojelu, lisääminen ja istuttaminen (eli ns. klassinen biologinen torjunta).

Tuhohyönteisten luontaisiin vihollisiin kuuluvat peto- ja loiseläimet, parasitoidit ja taudinaiheuttajat. Kasvitautien biologiseen torjuntaan käytetään useita hyötyeliöitä, mm. viruksia ja bakteereita. Rikkaruohojen biologiseen torjuntaan kuuluvat sen siemeniä tai kasvin muita osia syövät eliöt ja kasvipatogeenit.

Biologisen tuholaistorjunnan eri tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biologisessa tuholaistorjunnassa käytetään erilaisia menetelmiä, jotka ovat luontaisten vihollisten suojelu, täydentäminen (luontaisesti alueella esiintyvän lajin kannan lisääminen) ja täysin uuden istuttaminen (ns. klassinen biologinen torjunta).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]