Saxon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saxonlogo.png
Saxon esiintymässä Sonisphere-festivaaleilla Porissa 25. heinäkuuta 2009.
Saxon esiintymässä Sonisphere-festivaaleilla Porissa 25. heinäkuuta 2009.
Tiedot
Toiminnassa: 1976
Tyylilaji: heavy metal
NWOBHM
Kotipaikka: Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli: englanti
Sivusto: saxon747.com
Jäsenet
Biff Byford laulu
Doug Scarratt kitara
Paul Quinn kitara
Nibbs Carter basso
Nigel Glockler rummut
Entiset jäsenet
ks. Entisiä jäseniä  
Levy-yhtiöt
SPV  

Saxon on brittiläinen heavy metal/hard rock -yhtye, joka perustettiin Yorkshiressa vuonna 1976. Se oli 1980-luvulla yksi suosituimmista NWOBHM-tyylin edustajista. Saxon on yhä aktiivinen liveyhtye ja se on saanut nauttia uutta suosiota Inner Sanctum albumin myötä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1976 Yorkshiren kaupungissa Englannissa toimi kaksi heavy metal yhtyettä, joista Saxonin kokoonapano syntyi; Progressiivisesta rockista vaikutteensa ottaneessa Coast -nimisessä yhtyeessä vaikuttivat laulaja-basisti Peter "Biff" Byford sekä kitaristi Paul Quinn ja bluesrock -tyylistä enemmän ammentavassa S.O.D.:ssa kitaristi Graham Oliver, basisti Steve Dawson sekä rumpali Pete Gill. S.O.D. menetti kitaristinsa ja laulajansa vuonna 1976, ja pian sen jälkeen Biff Byford sai puhelinsoiton mahdollisesta liittymisestään S.O.D.:iin. Byford suostui koe-esiintymiseen ja toi mukanaan kitaristi Paul Quinnin. Oliver, Dawson ja Gill pitivät Byfordin lauluäänestä, ja myös Quinn teki heihin vaikutuksen. Byford liittyi yhtyeeseen jos saisi soittaa myös bassoa samalla, sillä hän ei toistaiseksi halunnut toimia pelkkänä laulajana. Näin S.O.D. -nimi muuntui muotoon Son Of A Bitch, ja muutaman keikan jälkeen basistimäärä kutistui yhteen kun Byford päätti keskittyä pelkästään laulamiseen.

Yhtye herätti kiinnostusta nopealla ja energisellä rockillaan ja saikin pian solmittua Carrere -levy-yhtiön kanssa levytyssopimuksen. Yhtye demotti vuonna 1978 kahdeksan kappaletta, jotka päätyisivät heidän debyyttialbumilleen. Levy-yhtiö kuitenkin katsoi ettei yhtyeen nimi myisi ja näin nimeksi vaihdettiin Saxon. Debyyttialbumi Saxon ilmestyi keväällä 1979. Se ei ollu menestys, eikä noussut listoille. Singleinä julkaistiin kappaleet Big Teaser ja Backs To The Wall, jotka nousivat lupaavasti brittien albumilistan top 75:een. Yhtye teki debyyttialbuminsa tiimoilta kiertueen Motörheadin kanssa, joka päättyi joulukuussa 1979. Toukokuussa 1980 ilmestyi nykyään heavy metalin klassikoksi luokiteltu yhtyeen kakkoslevy Wheels of Steel, joka singahti heti ilmestyttyään brittien albumilistalla sijalle 5., ja singleinä julkaistut Wheels Of Steel, Suzie Hold On ja etenkin yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluva 747 (Strangers In The Night) olivat hittejä. Yhtye esiintyi Wheels Of Steel -kiertueellaan elokuussa 1980 Doningtonissa kuuluisilla Monsters Of Rock -festivaaleilla, joita tähdittivät legendaariset Rainbow, Judas Priest ja Scorpions.

Syyskuussa 1980 ilmestyi single Strong Arm Of The Law, jota seurasi samanniminen albumi lokakuussa 1980. Levy myi valtavia määriä, ja sinkosi brittien albumilistalla sijalle 11. Levyn tunnetuimpia kappaleita ovat nimikappaleen lisäksi keikkabravuuri Heavy Metal Thunder, To Hell And Back Again ja eeppinen Dallas 1 PM. Yhtye teki maailmankiertueen albumin julkaisun jälkeen. Denim and Leather -levy ilmestyi lokakuussa 1981 ja kuuluu nykyään Saxonin myydyimpien albumien joukkoon. Albumi pääsi Britanniassa sijalle 9 ja sisältää monia klassikkokappaleita, mm. Princess Of The Night, Never Surrender, Denim & Leather ja hitiksi noussut And The Bands Played On. Albumia seuranneella kiertueella Pete Gill jätti bändin, ja hänet korvattiin teknisesti taitavammalla Nigel Glocklerilla, joka esitteli taitojaan ensimmäistä kertaa vuoden 1982 livealbumilla The Eagle Has Landed, joka oli nauhoitettu useilla eri keikoilla Denim & Leather -kiertueen aikana.

Suuri määrä loppuunmyytyjyä kiertueita ympäri Isoa Britanniaa osoitti bändin suosion, mutta Saxon ei vielä ollut päässyt Yhdysvaltain markkinoille. 1983 ilmestyneen Power and the Glory albumin jälkeen USA:n markkinat avautuivat, kun albumi saavutti Britaniassa #15 sijan ja USA:ssa 155# sijan. Tässä vaiheessa levy-yhtiö EMI kiinnostui bändistä. Saxon kuitenkin pysyi Carrerella vielä parin albumin ajan, kunnes siirtyi lopulta EMI:lle.

Crusader ilmestyi 1984 ja oli ensimmäinen Amerikassa nauhoitettu Saxon -albumi. Levy ei ilmestyessään ollut edeltäjiensä veroinen menestys, se saavutti Britannian listoilla sijan 18, mikä oli hieman heikompi kuin edeltäjillään. Nykyään levy on kuitenkin yhtyeen myydyin, joka kertoo selvästi nousseesta maineesta, ja albumi niputetaankin nykyään yhtyeen parhaimpien kokonaisuuksien joukkoon. Single Sailing To America ei menestynyt. Albumia seurannut kiertue luetaan keskiaikaisia linnoituksia ja ritariasuja sisältäneen show'nsa ansiosta yhtyeen teatreelisimpiin.

Crusaderia seurasi Innocence Is No Excuse vuonna 1985, ja se muutti yhtyeen soundia selvästi kaupallisemmaksi. Selvää suosion laskua ennakoineen albumin (Brittilistan sija 36.) kappaleista Rock'n'Roll Gypsy ja Broken Heroes ovat kuitenkin nousseet klassikoiksi. Steve Dawson jätti Saxonin alkuvuodesta 1986.

Yhtye ei etsinyt heti uutta basistia vaan aloitti 8. studioalbuminsa äänitykset. Rock The Nationsiksi nimetty albumi ilmestyi 1986 ja basso-osuudet albumilla hoiteli Biff Byford, joskin albumin bassot kreditoitiin kiertueelle mukaan hypänneelle tuoreelle basistille Paul Johnsonille. Rock The Nations oli edeltäjäänsä verrattuna enemmän rock-tyylinen, ja ehkä siksi menestyi brittilistalla hieman edeltäjäänsä paremmin, saavuttaen sijan 34.

Nigel Glockler lähti Saxonista 1987 ja tilalle otettiin Nigel Durham. Jo kaksi miehistönvaihdosta kahden vuoden sisällä kokenut Saxon nauhoitti talvella 1987-88 yhdeksännen studioalbuminsa Destiny, jonka julkaisu koitti toukokuussa 1988. Albumilla yhtye irtaantui perinteisestä NWOBHM -tyylistään ja kokeili elementtejä glam metallista, hard rockista ja jopa AOR -musiikista. Melodinen Destiny floppasi täysin, saavuttaen brittilistalla vain sija 49., joka oli yhtyeen viimeinen listasijoitus brittilässä 19 vuoteen. EMI poisti Saxonin listoiltaan 1989, ja Nigel Glockler palasi bändiin. Paul Johnson jätti yhtyeen ja seuraavilla Roadrunnerille levytetyillä Rock'n'Roll Gypsies (1989) ja Greatest Hits Live (1990) albumeilla bassoa soitti ensimmäistä kertaa yhtyeen nykyinen basisti Tim "Nibbs" Carter.

Virgin Records solmi yhtyeen kanssa levytyssopimuksen vuonna 1990 ja 1991 ilmestyi Solid Ball of Rock -albumi, joka merkitsi yhtyeen paluuta raskaaseen rockiin. Maailmanlaajuisesti levy ei enää saanut suosiota, mutta Keski-Euroopassa, etenkin Saksassa, levy myi hyvin. Singlenä julkaistiin Requiem (We Will Remember), josta tuli suosittu kappale. Uuden innon löytänyt yhtye juhlisti Denim And Leather -albuminsa 10-vuotispäivää ja teki 1991-1992 lyhyen Denim And Leather 10 Years" -kiertueen, jonka jälkeen yhtye palasin Englantiin ja nauhoitti Forever Free -albumin, joka julkaistiin 1992. Edeltäjänsä lailla levy myi hyvin ja Saxon teki Motörheadin kanssa "The Bombers & Eagles" -maailmankiertueen vuonna 1992-93 ja tämän jälkeen siirtyi omalle Forever Free World Tourilleen, jota kesti vuoteen 1994 asti.

Dogs of War -albumi julkaistiin vuonna 1995. Graham Oliver oli menettänyt uskonsa yhtyeeseen, ja vaikka Oliver kreditoitiin albumille kitaristiksi, monet levyn Grahamille kreditoiduista soolokitaroista olivat sessiomuusikoiden tai Paul Quinnin soittamia. Oliver jätti yhtyeen 1995 ja perusti entisen Saxon -basisti Steve Dawsonin kanssa Oliver/Dawson Saxonin, joka aiheutti myöhemmin hankaluuksia oikealle Saxonille.

Yhtye ajoi uudeksi kakkoskitaristiksi Doug Scarrat -nimisen miehen, jonka soittoa kuultiin ensimmäistä kertaa vuoden 1996 livealbumilla The Eagle Has Landed II. Scarratin ensimmäinen studiolevy oli vuoden 1997 Unleash the Beast, joka omasi huomattavasti raskaamman ja modernimman soundin kuin edeltäjänsä. Levy myi hyvin Euroopassa ja yhtye teki laajan kiertueen. Nigel Glockler lähti Saxonista jälleen 1998.

1999 ilmestyi Metalhead -albumi, bändin ensimmäinen albumi uuden rumpalin Fritz Randowin kanssa. Todella raskasta soundia esitellyt albumi sisälsi vaikutteita jopa power metallista ja sai suosiota Euroopassa.

2001 bändi julkaisi Killing Ground -levyn. Levy ei mitään erityistä suosiota saanut, mutta levyä seurasi kuitenkin menetyksekäs maailmankiertue. Kiertuen jälkeen ilmestyi Heavy Metal Thunder -kokoelmalevy, joka sisälsi uudelleennauhoitettuja versioita yhtyeen klassikkokappaleista.

Lyhyen kiertueen jälkeen Saxon linnoittautui studioon ja syksyllä 2004 ilmestyi kauan odotettu Lionheart -albumi. Levy oli selkeä parannus yhtyeen edellislevyjen myyntilukuihin ja monet lukevat albumin Saxonin suurimpien saavutusten joukkoon. Levyllä rumpuja soitti Stratovarius -rumpali Jörg Michael, joka oli korvannut alkoholiongelmaisen Fritz Randowin edellisvuonna. Lionheart -kiertueen ensimmäisen osan jälkeen vanha tuttu Nigel Glockler otettiin takaisin rumpaliksi. Glockler ja Michael soittivat kumpikin 2006 ilmestyneellä The Eagle Has Landed III -livelevyllä.

Vuonna 2007 ilmestyi muutaman DVD -julkaisun jälkeen The Inner Sanctum -albumi, joka oli edeltäjänsä lailla menestys, ja nousi jopa sijalle 102 brittilistalla, ensimmäinen Saxon -albumi brittilistalla sitten vuoden 1988. If I Was You -kappale oli hitti ja levyä seurannut maailmankiertue Saxonin tuottoisimpia. Yllättäen bändi palasi studioon jo kesällä 2008 ja tammikuussa 2009 ilmestyi hyvin monenlaista metallia sisältänyt Into the Labyrinth -albumi, jota seurasi laaja kiertue. Bändi soitti Sonisphere-festivaalilla Porissa 25.7.2009 kakkoslavan pääesiintyjänä. Koko 60.000 henkeä vetäneen festivaalin pääesiintyjä oli Metallica, jonka esikuvana 1980-luvun alussa oli mm. Saxon.

Yhtyeen uusin albumi Call to Arms ilmestyi 8.6.2011. Saxon esiintyi Sauna Open Air -festivaalilla 10 kesäkuuta.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisiä jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • LIVE-DVD:T
    • Oliver/Dawson Saxon Rock has landed - It`s alive (Alpha Centauri Entertainment 2003)

Hittisinglet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1980 "Wheels of Steel" #20
  • 1980 "747 (Strangers in the Night)" #13
  • 1980 "Backs To The Wall" #64
  • 1980 "Big Teaser" #66
  • 1980 "Strong Arm Of The Law" #63
  • 1981 "And the Bands Played On" #12
  • 1981 "Never Surrender" #18
  • 1981 "Princess Of The Night" #57
  • 1983 "Power and the Glory" #32
  • 1983 "Nightmare" #50
  • 1984 "Sailing To America" #81
  • 1985 "Back On The Streets" #75
  • 1986 "Rock 'N' Roll Gypsy" #72
  • 1986 "Waiting For The Night" #66
  • 1986 "Rock The Nations" #80
  • 1987 "Northern Lady" #91
  • 1988 "Ride Like The Wind" #52
  • 1988 "I Can't Wait Anymore" #71

Epäviralliset julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]