Satakielipeukaloinen
| Satakielipeukaloinen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peukaloiset Troglodytidae |
| Suku: | Huilupeukaloiset Microcerculus |
| Laji: | marginatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Microcerculus marginatus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Satakielipeukaloinen (Microcerculus marginatus) on Keski- ja Etelä-Amerikassa tavattava peukaloisiin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kooltaan satakielipeukaloinen on noin 11 cm. Laji on päälaeltaan ja selästään yksivärisen tummanruskea. Siivissä ja lyhyehkössä pyrstössä ei ole raidoitusta. Vatsa on väriltään valkoinen ja alavatsa ja kyljet ovat ruskehtavat. Andeilla elävillä alalajeilla vatsassa on selkeitä tuhkanharmaita suomukuvioita. Satakielipeukaloinen muistuttaa ulkonäöltään marmoripeukaloista (Microcerculus bambla), joka eroaa kuitenkin leveän valkoisen siipijuovansa perusteella.[2]
Levinneisyys, elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keski-Amerikassa satakielipeukaloista tavataan Costa Ricassa ja Panamassa. Etelä-Amerikassa laji elää Andeilla Venezuelan, Kolumbia, Ecuadorin, itäisen Perun ja Pohjois-Bolivian alueella. Lisäksi lintua tavataan Amazonasin alueella Brasiliassa Amazonjoen eteläpuolella. Satakielipeukaloisen elinympäristöä ovat kosteiden metsien pohjakerrokset. Usein laji elää purojen ja jokien läheisyydessä.[2]
Satakielipeukaloiset elävät yleensä yksinään eivätkä koskaan parvissa. Laji viettää piileskelevää elämää lähellä maata ja se kuullaan useammin kuin nähdään. Eri alueilla elävät linnut laulavat hyvin eri tavoin. Tämä on johtanut arveluihin, että kyseessä ei olisi ainoastaan yksi laji.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Microcerculus marginatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The oscine passerines, s. 96. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-70756-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.12.2009). (englanniksi)