Saruskurki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saruskurki
Sarus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kurkilinnut Gruiformes
Heimo: Kurjet Gruidae
Suku: Kurjet Grus
Laji: antigone
Kaksiosainen nimi
Grus antigone
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
SarusMap.svg
Alalajit
  • G. a. antigone
  • G. a. gillae
  • G. a. luzonica
  • G. a. sharpei
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Saruskurki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Saruskurki Commonsissa

Saruskurki (Grus antigone) on suurikokoinen kurkilintu. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 120–155 cm ja se painaa keskimäärin 7,3 kg. Koiraat ovat kookkaampia. Intiassa pesivän saruskurjen koiraat voivat olla erittäin suuria: niiden korkeus voi olla jopa 2 metriä ja siivenkärkien väli 2,5 metriä. Saruskurki on hieman tavallista kurkea kookkaampi. Höyhenpuku on pääosin hopeanharmaa. Pää ja kurkku ovat kirkkaan punaruskeat ja päälaki vaaleanharmaa. Koivet ovat vaaleanpunaiset ja pitkähkö nokka on tumma. Lennossa voi havaita tummat siivenkärjet ja suoraksi ojennetun kaulan. Sukupuolet ovat saman näköiset. Nuori lintu on ruskehtavampi ja sen pää on vaalean ruskea. Lajista tunnetaan 4 alalajia.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä- ja Kaakkois-Aasia sekä Australian Queensland. Laji tavattiin Queenslandissa ensimmäisen kerran 1964, jonka jälkeen se on vähitellen runsastunut ja laajentanut asuinaluettaan. Se kilpailee hyvällä menestyksellä kovasti saman näköisen australiankurjen kanssa. Maailman populaatio on jakaantunut seuraavasti: Intiassa (nimialalaji antigone) laji on taantunut, kanta alle 10 000 yksilöä; Australiassa (alalaji gilliae) laji lisääntyy, kanta yli 10 000 yksilöä; Kaakkois-Aasian (alalaji sharpii) populaatiot ovat taantuneet, kanta 1 500–2 000 yksilöä. Laji on aiemmin pesinyt myös Pakistanissa ja Filippiineillä mutta on kadonnut 1980- ja 1960-luvulla. Filippiineillä tavattu lintu oli pienikokoinen ja oma alalajinsa luzonica.

Laji on pääasiassa paikkalintu, joskin se voi muuttaa lyhyitä matkoja. Laji on vaarantunut, uhanalainen.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosteikot, jokien rannat ja suistot sekä alavat viljelysmaat.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grus antigone

Pariside on elinikäinen. Laji pesii vuosittain. Pesä on maassa ja se on suuri kasvinosista kasattu keko. Naaras munii tavallisesti 2, joskus 3 munaa (vain kerran on tavattu 4-munainen pesä), joita molemmat puolisot hautovat, yhteensä keskimäärin 31 päivää. Koiras hautoo vähemmän aikaa ja vartioi enemmän reviiriä. Poikaset ovat pesäpakoisia ja oppivat lentämään noin 2 kuukauden ikäisinä. Poikaset pysyttelevät emojen seurassa vielä kuukausia.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkiruokainen. Pääasiassa se syö sammakoita, matelijoita, lintujen ja kilpikonnien munia, hyönteisiä, viljaa, papuja ja muita kasviksia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Grus antigone IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 10.4.2014. (englanniksi)