René de Castries

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

René de La Croix de Castries, yleisimmin duc de Castries[1] (6. elokuuta 1908 Bastide-d’Engrasin linna, Gard, Ranska17. heinäkuuta 1988) oli ranskalainen historioitsija. Hän oli myös Ranskan akatemian jäsen.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

René de Castries vietti lapsuutensa Gaujacin linnassa Gardin departementissa sekä Nîmesissä. Hän opiskeli Fribourgin Saint-Jean collègessa ja Versailles’n Sainte-Geneviève -koulussa ennen opiskeluaan École libre des sciences politiques -korkeakoulussa, jossa hän suoritti loppututkinnon vuonna 1932 julkisen talouden osastolla. Hän oli suunnitellut diplomaatin uraa mutta luopui suunnitelmista avioitumisensa jälkeen. Hän avioitui Monique de Cassagnen kanssa 1934.

Vuonna 1935 hän osti itselleen Castriesin linnan läheltä Montpellierin kaupunkia. Myyjänä oli d’Harcourtin perhe, jolle linna oli siirtynyt viimeisen Castries-sukuisen herttuan lesken uudelleenavioitumisen myötä. René de Castries ryhtyi kunnostamaan rakennusta ja viljelemään viiniä linnaa ympäröivillä mailla. Syyskuussa 1938 hän osallistui liikekannallepanoon, ja hänet lähetettiin Libanoniin. Hänet kotiutettiin Castriesiin 1940, ja vuonna 1941 hänen valittiin alueen kunnanjohtajaksi. Lisäksi hän otti tehtäväkseen järjestään sukunsa arkiston ja kirjoitti sen ohessa useita romaaneja.

Vuonna 1944 hänet valittiin jatkamaan kotikuntansa kunnanjohtajana, ja hän toimi tehtävässä vuoteen 1950. Samalla hän jatkoi kirjoittamistyötään ja kirjoitti säännöllisesti päiväkirjaansa. Vuonna 1951 hän kuitenkin muutti Pariisiin ja aloitti historiallisten kirjojen kirjoittamisen. Vuonna 1956 hän julkaisi esi-isänsä de Castriesin elämäkerran, josta hän sai Ranskan akatemian kirjallisuuspalkinnon. Tämän jälkeen hänellä oli tapana julkaista yksi historiallinen teos joka vuosi, ja hän oli erityisen kiinnostunut aikakaudesta 17501859.

Castriesin herttua valittiin Ranskan akatemian jäseneksi 1972. Vuonna 1985 hän luovutti Castriesin linnan Ranskan instituutille, jonka alaisuudessa myös Ranskan akatemia toimii.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mademoiselle de Méthamis, romaani, Prix Balzac, Pariisi, Calmann-Lévy, 1945
  • Monsieur de Gerland, romaani, Pariisi, Jean Vigneau, 1947
  • Les Ténèbres extérieures, romaani, Pariisi, La Colombe, 1951
  • Le Maréchal de Castries, Pariisi, Fayard, 1956
  • Languedoc méditerranéen, yhteistyössä André Chamson kanssa, Pariisi, Hachette, 1956
  • Le Château de Castries, André Barry, 1958
  • Le Testament de la Monarchie. Osa I : L’indépendance américaine, Pariisi, Fayard, 1958
  • Le Testament de la Monarchie. Osa II : L’Agonie de la Royauté, Pariisi, Fayard, 1959
  • Les Rencontres de Stanley, Pariisi, France-Empire, 1960
  • Mirabeau ou l’échec du Destin, Pariisi, Fayard, 1960
  • Le Règne de Louis XVI, Club du livre, 1961
  • Le Testament de la Monarchie. Osa III : Les Émigrés, Pariisi, Fayard, 1962
  • Maurice de Saxe, Pariisi, Fayard, 1963
  • La Conspiration de Cadoudal, Pariisi, Del Duca, 1964
  • Les guerres de Louis XIV et de Louis XV, Pariisi, Plon-Perrin, 1964
  • Le Testament de la Monarchie. Tome IV : De Louis XVIII à Louis-Philippe, Pariisi, Fayard, 1965
  • La vie quotidienne des émigrés, Pariisi, Hachette, 1966
  • Orages sur l’Église, SPES, 1967
  • Madame du Barry, Pariisi, Hachette, 1967
  • Louis XVIII, portrait d’un roi, Pariisi, Hachette, 1969
  • Le Testament de la Monarchie. Osa V : Le Grand Refus du Comte de Chambord, Pariisi, Hachette, 1970
  • Henri IV, Roi de Cœur, Roi de France, Pariisi, Larousse, 1970
  • Histoire de France des origines à 1970, Pariisi, Robert Laffont, 1971
  • Madame Récamier, Pariisi, Larousse, 1971
  • Figaro ou la vie de Beaumarchais, Pariisi, Hachette, 1972
  • La fin des Rois
    • Louis XVIII à la recherche de son Royaume (1789–1815), Pariisi, Tallandier, 1972
    • La France de Louis XVIII (1815–1824), Pariisi, Tallandier, 1972
    • Charles X (1757–1836), Pariisi, Tallandier, 1972
    • Louis-Philippe, Roi des Français (1830–1840), Pariisi, Tallandier, 1973
    • L’écroulement de la Monarchie (1840–1848), Pariisi, Tallandier, 1973
  • La conquête de la Terre Sainte par les Croisés, Pariisi, Albin Michel, 1973
  • La Fayette, pionnier de la liberté, Pariisi, Hachette, 1974
  • La France et l’indépendance américaine, Pariisi, Librairie académique Perrin, 1975
  • Chateaubriand ou la puissance du songe, Pariisi, Librairie académique Perrin, 1976
  • Papiers de famille, Pariisi, France-Empire, 1977
  • L’aube de la Révolution, réédition de l’Agonie de la royauté, Pariisi, Tallandier, 1978
  • La vieille dame du quai Conti, Pariisi, Librairie académique Perrin, 1978
  • Rois et reines de France, Pariisi, Tallandier, 1979
  • Les rendez-vous de l’Histoire, Pariisi, Librairie académique Perrin, 1979
  • Louis-Philippe, Pariisi, Tallandier, 1980
  • La Terreur blanche, Pariisi, Librairie académique Perrin, 1980
  • La Pompadour, 1983
  • Monsieur Thiers, Pariisi, Librairie académique Perrin, 1983
  • La reine Hortense, 1984
  • Julie de Lespinasse, 1985
  • La scandaleuse Madame de Tencin, Pariisi, Librairie académique Perrin, 1986 (postuumi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tämä on hänen yleinen kutsumanimensä, mutta hänellä ei todellisuudessa ollut suvussa aiemmin ollutta herttuan asemaa ja arvoa, vaan hän oli arvoltaan markiisi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kardinaal de Richelieu.jpg Edeltäjä:
Marc Boegner
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 2
1972–1988
Seuraaja:
André Frossard