Rankijärjestelmä
Sivulta puuttuu Rankijärjestelmä (ven. Табель о рангах, Tabel o rangah) oli Venäjän keisarikunnassa käytössä ollut virkamiesten 14-portainen arvoastetaulukko, jossa siiviilivirkanimikkeet ja hovin virkanimikkeet rinnastettiin sotaväen upseerinarvoihin. Rankijärjestelmän otti käyttöön Pietari Suuri ja se oli käytössä lähes kaksi vuosisataa, keisarikunnan hajoamiseen saakka, vuosina 1722-1917.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rankitaulukko
| Luokka | Siviilivirka | Sotilasarvo | Hovivirkamies |
|---|---|---|---|
| I |
|
|
|
| II |
|
|
|
| III |
|
|
|
| IV |
|
|
|
| V |
|
|
|
| VI |
|
|
|
| VII |
|
|
|
| VIII |
|
|
|
| IX |
|
|
|
| X |
|
|
|
| XI |
|
||
| XII |
|
|
|
| XIII |
|
|
|
| XIV |
|
Taulukon nimikkeissä tapahtui ajan mittaan muutoksia, erityisesti sotilasarvojen kohdalla. Tässä on esitetty taulukko vastaa pääosiltaan 1800-luvun puolivälin tilannetta. Vuodesta 1885 useimmat upseerinarvot nousivat astetta ylempään luokkaan. Valiojoukkoina pidettyjen kaartien upseerinarvot olivat yleensä tavallisen sotaväen arvoja ylemmässä luokassa.
[muokkaa] Aateluus
Kuuteen ylimpään arvoon liittyi aina myös perinnöllinen aateluus. Henkilökohtainen aateluus liittyi jo alimpaan arvoasteeseen. Neljänneksi alin ja toiseksi alin arvo jäivät käytöstä 1880-luvulla.
[muokkaa] Puhuttelu
Kuhunkin arvoon liittyi oma kunnioittava puhuttelunsa. Ylimmät luokat I ja II oikeuttivat puhutteluun ”Teidän korkeaylhäisyytenne”, kolmas ja neljäs nimitykseen ”Teidän ylhäisyytenne”, viides ”Teidän korkeasukuisuutenne”, kuudes–kahdeksas puhutteluun ”Teidän korkeajalosukuisuutenne” ja alemmat puhutteluun ”Teidän jalosukuisuutenne”.
[muokkaa] Suomi
Suomen suuriruhtinaskunnan hallinnossa ei sovellettu venäläistä arvoastejärjestelmää sellaisenaan. Eräs syy tähän oli se, ettei Ruotsin kuningaskunnasta periytynyt virkalainsäädäntö tuntenut henkilökohtaisen tai automaattisesti myönnettävän perinnöllisen aateluuden käsitteitä. Ruotsalaisen järjestelmän säilyttäminen suojasi Suomen autonomiaa, koska näin venäläinen virka-aateluusjärjestelmä ei vaikuttanut aatelissäädystä valittaviin säätyvaltiopäivien valtiopäiväedustajiin eikä suuriruhtinaskunnan autonomiseen päätöksentekoon.
Siviilivirkamiesten univormut tehtiin kuitenkin sellaisiksi, että ne vastasivat vastaavantasoisten venäläisten viranhaltijoiden virkapukuja. Myös virkamiesten palkkaluokka- ja arvojärjestys muistutti venäläistä. Suomen itsenäistyttyä arvojärjestelmästä luovuttiin lopullisesti.
[muokkaa] Heijastukset nykyaikaan
Arvojärjestelmän jäänteenä esiintyy hallintobyrokratiassa neuvoksen nimike. Ministeriöiden korkeita virkamiehiä kutsutaan neuvoksiksi ja virka-arvoon liittyy aina jokin ministeriön toimialaan liittyvä nimike tai arvonimi, näitä ovat muun muassa finanssineuvos, hallitusneuvos, maatalousneuvos jne. Presidentin puolisoa Pentti Arajärveä puhuteltiin ennen tohtoriksi väittelyään virkanimikkeellään valiokuntaneuvos.
Myös arvonimet on jaettu arvoluokkiin. Näitä on 16. Ylimpään luokkaan kuuluvat vuori- ja valtioneuvos, alimpaan director cantus ja director musices. Osa arvonimistä on luonteeltaan ensisijaisesti virkanimikkeitä, jotka voidaan myöntää alalla ansiokkaasti toimineelle entiselle tai alemmalle virkamiehelle (esimerkiksi ministeri, opetusneuvos). Osa on puolestaan arvonimiä, joita vastaavia virkoja ei ole olemassa (pitäjänneuvos, arkkiatri.)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Табель о рангах (venäjäksi)
- Arvonimet ja aateliset eskoff.net
- Tasavallan presidentin asetus arvonimistä 381/2000
- Sukututkimuksen tiedonhankinta Slaavilaisessa kirjastossa: Tabel o rangah
- Vanhan Suomen aatelisnimikirja vuodelta 1806 - Dvorjanskaja Rodoslovnaja Kniga Finljandskoi Gubernii - Genos 64 (1993), s. 52-59, 87
