Rakentamisen historia
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Rakentamisen historia kuvaa rakennusten rakentamisen kehitystä aikojen kuluessa.
Anatolian niemimaalla oli suotuisat olosuhteet asutukselle jo 10 000 vuotta sitten. Tuolloin alueella oli Çanũn kylä, jossa rakennukset olivat suurempia kuin muualla tuona aikana ja rakennustekniikka oli verraten kehittynyttä. Keskisessä Anatoliassa oli neoliittisella kaudella kaupunki Çatal Hüyük, missä oli käytetty verrattean edistynyttä rakennusten pohjarakennustekniikkaa. Keski-Euroopassa alettiin neoliittisella kaudella rakentaa pitkätaloja. Niihin oli rakennettu seiniä vitsaksista, jotka oli päällystetty rappauksella.lähde?
Andien seudulla Inkavaltakuntaa edeltäneellä ajalla edistyneimpiä rakennuskokonaisuuksia on löytynyt Chimorin pääkaupungista Chan Chanista. Tässä kaupungissa merkittävimpiä rakennuksia koristeltiin adobesta tehdyillä friiseillä. Kaupungin seudulla rakennettiin pyramideja, joihin käytettiin adobesta tehtyjä tiiliä ja savesta tehtyjä harkkoja.[1]
Eteläisen Tyynenmeren alueella rakennettiin ajalla ennen eurooppalaisten tuloa kivimonumentteja ja avonaisia temppeleitä. Nämä rakennelmat olivat laajalla alueella samankaltaisia, mikä viittaa Polynesian kulttuurin yhtenäisyyteen.[2]
Kivikauden aikana rakennettuja monumentteja olivat megaliitit, massiiviset hautamuistomerkit. Niitä rakennettiin Länsi-Euroopassa ja osassa Pohjois-Eurooppaa. Megaliitteja rakennettiin Irlannissa, Iso-Britanniassa, Pyreneiden niemimaalla, Ranskan Bretagnessa, Tanskassa ja eteläisessä Ruotsissa.lähde?
Pronssikaudella eri puolilla Eurooppaa rakennettiin taloja, joiden seinissä oli paalukehikko ja joiden katto oli tehty oljesta.[3]
Muinaisessa Egyptissä pyramideja rakennettiin geometrisesti säännöllisen kaavan mukaan ja niitä päällystettiin kalkkikivilaatoilla. Egyptissä rakennettiin myös muita hautamonumentteja, kuten Seti I:n rakennuttamat hautatemppeli ja kenotafi.[4]
Kreetalla mykeneläiset käyttivät megaliittien rakentamisesta tunnettua rakennustekniikkaa 1200-luvulla ekr linnoitusten rakentamisessa. Antiikin Kreikassa temppeleiden sivustoilla oli pylväitä, joita oli rakennettu doorilaisen pylväsjärjestelmän tai joonialaisen pylväsjärjestelmän mukaan. Temppeleiden rakentamiseen käytettiin marmoria.[5]
Roomalaisiin amfiteattereihin rakennettiin tunneleista, selleistä ja ovista koostuvia verkostoja. amfiteatterit rakennettiin väliaikaisiksi ja ne tehtiin puusta 55 ekr saakka. Kivirakentaminen amfiteattereissa yleistyi Pompeijuksen teatterin rakentamisesta alkaen. Rooman valtakunnan ajan uskonnollisissa phäköissä oli pylväshalleja ja terasseja.[6]
Keskiajalla kirkkojen rakentamisessa käytettiin romaanista tyyliä ja goottilaista tyyliä. Molemmat tyylit syntyivät Ranskassa, mutta levisivät koko Eurooppaan. Romaaniselle tyylille tyypillistä olivat pyöreät kaaret, kun taas goottilaiselle tyylille olivat tyypillisiä suipot kaaret.[7]
Muuratut kivirakenteet tulivat osaksi suomalaista rakentamista 1200-luvulla. Tiilet taas tulivat käyttöön 1600-luvulla. 1800-luvun lopulla liike-elämän tärkeimmissä rakennuksissa julkisivut tehtiin kivestä. Nämä julkisivut oli koristeltu koristeellisilla kivillä.[8] Julkisia rakennuksia maalattiin jo 1600-luvulla, mutta asuinrakennuksia alettiin maalata 1700-luvun lopulla. Vuoden 1781 ruotsalaisesta almanakasta löytyy neuvo kansalle, jossa suositellaan rakennukset suojattavaksi tervaa ja mahdollisesti myös vitriiniä sisältävällä punaisella maaalilla.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maria Longhena, Walter Alva: Historialliset kulttuurit, Peru, s. 56, 90. Suomentanut Eija Kämäräinen. Weilin+Göös, 2009. ISBN 978-951-0-32994-8.
- ↑ Sheena Coupe: Ihmisen suku, Mayoista maoreihin, s. 166. Suomentanut Ritva Forslund, Eija Kämäräinen, Raimo Salminen, Juha Valste. WSOY, 1995. ISBN 951-0-18782-8.
- ↑ Weldon Owen: Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset, s. 28-31, 74, 81-82, 109-110. Suomentanut Jukka Jääskeläinen, Jyri Kokkonen, Juha Valste. WSOY, 1994. ISBN 951-0-18780-1.
- ↑ Alberto Siliotti: Historialliset kulttuurit Egypti, s. 144-145. Weilin+Göös, 2009. ISBN 978-951-0-32995-5.
- ↑ Furio Durando: Historialliset kulttuurit, Kreikka. Suomentanut Riitta Virkkunen. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-32993-1.
- ↑ Anna Maria Liberati, Fabio Bourbon: Historialliset kulttuurit, Rooma, s. 77, 80, 149. {{{Julkaisija}}}, 2007. ISBN 978-951-0-32991-7.
- ↑ Sofia Poikola: Romaaninen- ja Goottilainen kirkkotaide Peda.net. Viitattu 28.2.2024. tarvitaan parempi lähde
- ↑ Panu Kaila: Talotohtori, rakentajan pikkujättiläinen, s. 30-34. WSOY, 2007. ISBN 951-0-19420-4.
- ↑ Panu Kaila: Kevät toi maalarin, s. 23-25. Gummerus, 2000. ISBN 951-664-037-0.