Raja 1918

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raja 1918
Raja1918 juliste.jpg
Ohjaaja Lauri Törhönen
Käsikirjoittaja Aleksi Bardy
Tuottaja Jarkko Hentula
Jörn Donner
Säveltäjä Sergei Jevtushenko
Kuvaaja Esa Vuorinen
Leikkaaja Kimmo Kohtamäki
Lavastaja Pentti Valkeasuo
Erikoisefektit Konsta Mannerheimo
Pääosat Martin Bahne
Minna Haapkylä
Hannu-Pekka Björkman
Tommi Korpela
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Venäjän lippu Venäjä
Tuotantoyhtiö Border Productions Oy /
Juonifilmi Oy
Ensi-ilta Suomen lippu 30. marraskuuta 2007
17. joulukuuta 2008
Kesto 114 min.
Alkuperäiskieli Suomi, Ruotsi, Saksa, Venäjä
Budjetti 2,1 milj. €[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Raja 1918 on Suomen sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva suomalainen elokuva, joka sai ensi-iltansa 30. marraskuuta 2007. Se kertoo kapteeni Carl von Munckista, joka lähetetään keväällä 1918 Rajajoen kylään perustamaan Suomen ja Neuvosto-Venäjän välistä rajaa. Elokuvan on ohjannut Lauri Törhönen, ja sen käsikirjoituksen on tehnyt Aleksi Bardy.

Elokuva perustuu Jörn Donnerin isän Kain kokemuksista sisällissodan jälkeisessä Valkoisessa-Suomessa. Kapteeni Carl von Munck on esikuva Kai Donnerista. [2]

Elokuva on samalla kuvaus kansakunnan synnystä. Se kuvaa raakaa sodankäyntiä, vaikka varsinaiset vihollisuudet ovat loppuneet.

Raja 1918 julkaistiin DVD:nä 28. maaliskuuta 2008.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kapteeni Carl von Munckin saapuessa Suomen ja Neuvosto-Venäjän raja-asemalle raja on tosiasiassa olemassa vasta paperilla: passeja tai viisumeita ei vielä tunneta ja paikallisväestö rajan molemmin puolin käyttää rajajoen ylittävää siltaa kuin mitä tahansa kylänraittia, eivätkä rajan molemmin puolin sukulaissuhteita omaavat kyläläiset, laukkuryssät ja sivutoimiset trokarit tahdo alkuun ottaa uskoakseen että ikimuistoiset käytännöt todella olisivat muuttumassa. He eivät ole ainoita, joille Munckin on iskostettava muutoksen tarkoittavan totta: myös melkoinen osa raja-aseman väestä katsoisi vielä läpi sormien ihmisten ja tavaran jouhevaa liikkumista, etenkin kun se helpottaa heidän omaakin elämäänsä. Oman tunnelmaa kiristävän varjonsa rajan ylle heittää tuore sisällissota, jonka hävinneitä punaisia ei saisi päästää sen paremmin karkuun rajan taakse kuin sieltä takaisin Suomeen soluttautumaankaan.

Munckin kansallismielinen paatos ja usko itseensä lain ja järjestyksen puhdaskilpisenä soturina sekä näistä kumpuava into toteuttaa tehtävänsä pilkuntarkasti ei jää huomaamatta kylän opettajattarelta neiti Linnulta, joka on myös periaatteen ihminen, mutta määrittelee itsensä minkään värin taakse asettumattomaksi humanistiksi, jonka ihannemaailmassa keinotekoiset rajat eivät kahlitsisi ihmisiä. Vaikka molemmat kokevat toistensa näkökulmat itselleen ärsyttävyyteen asti vieraiksi, he kuitenkin selvästi vaistoavat löytävänsä toisistaan vertaisensa sielun - ja lisäksi fyysisesti vetovoimaisen miehen ja naisen. Kumpikaan ei kuitenkaan ole tahoillaan vapaa - Munckilla on kaukana kotona kihlattu, josta hän kuitenkin pestin myötä yhä enemmän etääntyy, Linnulla taas asuntoonsa kätkettynä sulhasensa, haavoittunut punasoturi, jonka piilottelu asettaa hänetkin kuolemanrangaistuksen uhan alle.

Muita keskeisiä hahmoja ovat Munckin lähin alainen, nuori ja vielä sisällissodan vihakuohuissa elävä, herkästi liipaisimeen tarttuva luutnantti Suutari, jonka ehdottomuus kauhistuttaa etenkin alkuvaiheessa Munckiakin; kunnon sotamies Svejkiä niin olemukseltaan kuin asenteeltaankin muistuttava rajaseutulaisvääpeli Muranen, sekä rajan toisella puolella päämajaansa pitävä vanhempi upseeri ja herrasmies, majuri Gentsch, joka koettaa yläluokkaisen arvonsa säilyttäen vielä hetken luovia historian virrassa, vaikka aavistaakin kohtalonsa hyytävän komissaarin silmälläpidon alaisena olevan vain ajan kysymys.

Munckin henkinen kiirastuli voimistuu, kun rajan takaa alkaa pyrkiä maahan yhä enemmän neuvostovaltaa pakenevaa väkeä: niin Pietarissa työskennelleitä suomalaisia kuin venäläisaatelia, sivistyneistöä ja juutalaisiakin. Munck kokee olevansa liian suuren tehtävän edessä ja pyytää apua kasaantumassa olevan kriisin purkamiseksi, mutta vastaus pääkaupungista on tyly ja armoton - vain suomalaiset saa päästää läpi, muut on käännytettävä, "punikit" ja vakoojat teloitettava. Munck on jätetty yksin likaisen työn tekijäksi ja huomaa joutuvansa tekemään yhä rankempia ratkaisuja, joiden ongelmallisuutta lain ja oikeuden, kohtuuden ja inhimillisyyden suhteen hän ei voi itseltäänkään kiistää. Munckin henkireikänä kasautuvien paineiden alla toimivat toisaalta shakki- ja keskusteluhetket originellin Gentschin kanssa, toisaalta hänet hetkeksi järjen sumentavankin raa'asta todellisuudesta erottavat kohtaamiset rakkautta ja inhimillisyyttä edustavan Linnun kanssa. Rajajoki jatkaa hiljaista virtaansa kuten ennenkin, mutta rajan ongelmat patoutuvat kuitenkin ennen pitkää vääjäämättä sumaksi, joka ei enää aukene ilman raskaita uhreja...

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Martin Bahne  … Carl von Munck  
 Minna Haapkylä  … Maaria Lintu  
 Tommi Korpela  … Heikki Kiljunen  
 Leonid Mozgovoi  … Majuri Gentsch  
 Hannu-Pekka Björkman  … Vääpeli Muranen  
 Lauri Nurkse  … Luutnantti Suutari  
 Roman Schatz  … Majuri Berner  

Jussi-palkinnot ja -ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai Jussi-palkinnon parhaasta äänisuunnittelusta vuonna 2008. Lisäksi elokuva oli ehdolla samana vuonna seuraavissa Jussi-palkintokategorioissa: paras miespääosa (Martin Bahne), paras miessivuosa (Hannu-Pekka Björkman) ja paras musiikki.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=740
  2. Törhösen elokuva herätti närää Eduskunnassa (Huomenta Suomi) Katsomo.fi. MTV3. Viitattu 3.7.2014.