Pujo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pujo
ArtemisiaVulgaris.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Marunat Artemisia
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi
Artemisia vulgaris
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pujo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pujo Commonsissa

Pujo (Artemisia vulgaris) on marunoiden (Artemisia) sukuun ja asterikasvien (Asteraceae) heimoon kuuluva monivuotinen, jopa kahden metrin korkuiseksi kasvava ruohovartinen kasvi. Pujo aiheuttaa tyypillisesti voimakkaita siitepölyallergioita.

Pujo kukkii elo–lokakuussa punaruskein mykerökukinnoin, jotka ovat kiinni terttuina varsien latvoissa. Yhdessä pujossa saattaa olla jopa 55 000 kukkaa ja 6 000 mykeröä. Suomessa pujoa kasvaa Oulun korkeudella asti. Pohjoisessa se on hyvin harvinainen. Talvella pujon lakastuneiden varsien pähkylähedelmät ovat tärkeä lintujen ravinnonlähde. [1]

Rannikkoalueilla esiintyy harvinaisena meripujoa (Artemisia vulgaris var. coarctata), jonka lehtiliuskat ovat kapeampia ja niiden reunat alaskäänteisiä, mykeröstö on hyvin tiivis ja kehto tiheäkarvainen.

Allergiat ja käyttötarkoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pujon tunnistaminen.

Pujo on pahimpia siitepölyallergian aiheuttajia, koska se tuottaa muita kasveja enemmän siitepölyä, joka leviää tuulen mukana. Pujoa yritetäänkin sen takia hävittää sen tavallisilta kasvupaikoilta: tienvarsilta, joutomailta ja niityiltä.

Pujoa on haitallisuudestaan huolimatta käytetty humalan asemasta oluen maustamiseen.[2] Myös liharuokia on maustettu pujolla, koska pujon lehdet edistävät ruuansulatusta ja pehmittävät lihaa. Esimerkiksi linnun täytteeksi käytettävät pujot kastetaan kuitenkin ensin kiehuvaan veteen, jotta haitalliset aineet poistuisivat niistä. Ruokia kannattaa maustaa pujolla hillitysti, sillä se sisältää myrkyllistä tujonia ja on varsin karvaan makuinen.

Pujon kukkivia versonlatvoja ja lehtiä käytetään, lisäjuurien lisäksi, myös rohtona. Pujon lisäjuurista valmistetuilla lääkkeillä on Arabiassa ja Euroopassa hoidettu keskushermoston häiriöitä kuten epilepsiaa. Tärkein merkitys on kasvin eteerisellä öljyllä, joka sisältää tujonia, sineolia, kamferia ja linalolia. Tujoni edistää kuukautisten alkamista ja ruokahalua sekä ehkäisee ilmavaivoja. Öljyn koostumus vaihtelee kuitenkin pujon kasvupaikan mukaan, esimerkiksi Intiassa öljy on erilaista kuin Suomessa. Pujon versoissa on myös borneolia, farnesolia, absitiinia, vulgariinia ja sitosteriinia. Aiemmin pujoa käytettiin yleisrohtona moniin särkyihin ja kipuihin. Pujosta saatava terpeeniyhdiste tappaa bakteereja ja sieniä. Pujolla on myös hyönteisiä torjuva vaikutus.

Pujon eteeristä öljyä ei pidä käyttää raskauden aikana keskenmenoriskin takia. Suuret yliannokset saattavat myös aiheuttaa kouristuksia sekä maksa- ja munuaistulehduksia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aura Koivisto: Joutomaiden Artemisia (Arkistoitu linkki (archive.org)) Meidän Talo. Viitattu 1.8.2007.
  2. Verkkoveräjät: Pujo Viitattu 1.8.2007.
  3. Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 1.8.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]