Pinja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee havupuulajia. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Pinja
Pinien La Brena2004.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Männyt Pinus
Laji: pinea
Kaksiosainen nimi
Pinus pinea
L.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pinja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pinja Commonsissa

Pinja (Pinus pinea) on mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, jonka alkuperäistä esiintymisaluetta on Etelä-Eurooppa. Pinjan syötäviä siemeniä on käytetty hyödyksi jo esihistoriallisilta ajoilta. Sitä käytetään nykyisin myös koristekasvina ja voidaan kasvattaa bonsai-puuna.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinja voi kasvaa 25 metriä korkeaksi, mutta jää useimmiten 12–20 metrin mittaiseksi. Puun kasvutavalle on tyypillistä sateenvarjon muoto, missä lyhyen rungon päässä on leveä tasaisesti kaartuva tai lähes tasainen latvus. Kävyt ovat 8–15 cm pitkiä ja siementen valmistuminen kestää 36 kuukautta. Siemenet ovat suuria, vaaleanruskeita ja 2 cm pitkiä. Niissä on surkastunut 4–8 mm:n pituinen siipi, joka karisee herkästi pois. Siipi on tehoton tuulilevitykseen ja siemeniä levittävätkin eläimet kuten siniharakka (Cyanopica cyanus).

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinja on alun perin kotoisin luultavasti Pyreneiden niemimaalta. Välimeren alueella sitä on kuitenkin kasvatettu siementen vuoksi jo niin kauan, että se on levinnyt luontoon ja sitä pidetään usein alkuperäisenä lajina. Siemenillä on käyty myös kauppaa jo varhain. Noin vuodesta 1700 lähtien pinjoja on viety myös muille välimerenilmastoa muistuttaville alueille, kuten Kaliforniaan, Etelä-Afrikkaan ja Australiaan. Länsi-Euroopassa se voi selvitä Etelä-Skotlannissa saakka ja Yhdysvaltain itärannikolla New Jerseyssä saakka.[2]

Siementen ravintokäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinjansiemeniä syödään paitsi sellaisenaan, myös paahdettuina ja jauhettuina esimerkiksi pestokastikkeessa. Niiden makua pidetään erityisen hienostuneena.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]