Pikkukiitäjä (lintu)

Pikkukiitäjä
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Kiitäjälinnut Apodiformes Heimo: Kiitäjät Apodidae Suku: Tervakiitäjät Apus Laji: affinis
Kaksiosainen nimi
Apus affinis (Gray, 1830)
Pikkukiitäjän levinneisyys
Katso myös
Pikkukiitäjä Wikispeciesissä   Pikkukiitäjä Commonsissa

Pikkukiitäjä (Apus affinis) on kiitäjälintujen lahkon pienimpiä edustajia. Lajin nimesi John Edward Gray 1832.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 10–13 cm, siipien kärkiväli 32–34 cm ja paino noin 25 g. Tummanruskea, räystäspääskyn kokoinen kiitäjä, jolla on valkoinen kurkku ja yläperä. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Lentelee parvina hyönteisjahdissa, lento on tavallisesti hitaampaa kuin isompien kiitäjien. Ääni on vaihtelevan voimakasta viserrystä. Lajista tunnetaan 6 alalajia.

Levinneisyys

Afrikka ja Aasian eteläosat Indonesiaan saakka. Euroopassa, lähinnä Turkissa, mainitaan elävän 1 800–5 000 yksilöä. Lajia ei ole tavattu Suomessa. Osa kannasta on paikkalintuja, osa pohjoisimmista populaatioista muuttaa etelään.

Elinympäristö

Taajamat ja kaupungit, vuoristoseudut.

Lisääntyminen

Pesii yhdyskunnittain rakennuksissa ja kalliojyrkänteillä. Pari pesii samassa kolossa vuodesta toiseen. Munia on 21–3, joskus 4, haudonta-aika on noin 3 viikkoa ja molemmat emot osallistuvat haudontaan. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä 5-6 viikon ikäisinä.

Ravinto

Ilmameren hyönteiset ja hämähäkit.

Lähteet

• Singaporen linnut (englanniksi)
• Israelin linnut (englanniksi)
• Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
• Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. IV. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857505-X