Pien-Saimaa
| Pien-Saimaa (järvenosa: Saimaa) |
|
|---|---|
 Kotasaari sijaitsee itäisellä Pien-Saimaalla |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Etelä-Karjala |
| Kunnat | Lappeenranta, Lemi, Savitaipale, Taipalsaari |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Vuoksen vesistö (04) |
| Valuma-alue | Ala-Saimaan alue (04.11) [3] |
| Järveen tulevat joet | Savijoki, Lilmanjoki, Karvajalanjoki [1] |
| Lasku-uoma | Haukiselkä [2] |
| Taajamat | Lappeenranta, Saimaanharju, Taipalsaari |
| Järvinumero | 04.112.1.001 |
| Mittaustietoja (järvenosa) | |
| Pinnankorkeus | 75,7 m mpy. [3][2] |
| Pituus | 37 km [2] |
| Leveys | 14 km [2] |
| Pinta-ala | 163 km² [1] |
| Tilavuus | 0,6 km³ [a] |
| Keskisyvyys | 4,7 m [4] |
| Suurin syvyys | 20 m [4][1] |
| Valuma-alue | 437 km² [5] |
| Keskivirtaama | 4,5 m³/s (+35 m³/s) [6] |
| Veden viipymä | alle 5 vuotta [4] |
 Pien-Saimaa |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Pien-Saimaa on Saimaan eteläisin järvenosa, joka sijaitsee Lappeenrannan kaupunkialueen edustalla pääsiassa Lappeenrannan ja Taipalsaaren kunnissa ja vähäisessä määrin myös Savitaipaleen ja Lemin kunnissa. Se on saarten ja niemien suojaama ja siksi se on Saimaan avoimista järvenselistä poikkeava järvenosa.[2][3][5]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvenosien suhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pien-Saimaa jaetaan läntiseen (97 neliökilometriä eli km², keskisyvyys 4,7 metriä, syvin kohta 20 metriä, viipymä 4,5 vuotta), itäiseen (54 km², keskisyvyys 5,0 metriä, syvin kohta yli 15 metriä) Pien-Saimaaseen ja Maaveteen (12/18 km², keskisyvyys 2 metriä ja syvin kohta). Läntisen ja itäisen osan välissä kulkee Lappeenrannan keskustasta alkava Taipalsaaren tie (seututie 408), joka kulkee saarien kautta pohjoisessa sijaitsevaan ja Savitaipaleen kirkonkylästä alkavaan niemimaahan. Tien matkalla kohtaamia niemiä ja saaria ovat: Tyysterniemi, Voisalmensaari, Kuivaketvele, Kuivisaari, Kirkkosaari ja Leväsen kylä. Voisalmensaaressa sijaitsevat Voisalmen ja Kivisalmen kaupunginosat, Kuivaketveleellä saman niminen asuinalue, ja Kirkkosaaressa sijaitsevat esimerkiksi Saimaanharju ja Taipalsaaren kirkonkylä. Pien-Saimaan vesipinta-ala on siten yli 163 km². Itäinen Pien-Saimaa loppuu Joutsenon kohdalla Haukiselällä eli Päihäniemenselällä. Veneilijällä on myös toinen reitti kuljettavanaan eli Vehkataipaleen kanava.[2][3][1]
Saaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvenosan saaristo on monilukuinen. Sen suurimmat saaret ovat Maaveden ja läntisen Pien-Saimaan väliin jäävä Kirkkosaari (pinta-ala 47,25 km²), itäisen Pien-Saimaan pohjoispuolella sijaitseva Vehkataipaleensaari (28,0 km²). Läntisellä Pien-Saimaalla sijaitsevat Illukansaari (2,9 km²), Ruohosaari (2,0 km²), Mielakansaari ja Suuri Turasalo.[1]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pien-Saimaa on ollut vuonna 2013 pääosin tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Maavesi on vain tyydyttävässä tilassa johtuen maatalouden ja metsätalouden maankäytöstä ja turvetuotannon kuivatusvesistä. Näiden takia Pien-Saimaan vesi on ravinteikkaista ja sameaa, jossa esiintyy ajoittain leväkukintoja. Maavedellä kokonaisfosforipitoisuus on 31 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l), klorofylli-a-pitoisuus 13 μg/l ja näkösyvyys 1,5 metriä. Länsiosassa fosforipitoisuus on 17 μg/l, klorofylli-pitoisuus 6,2 μg/l ja näkösyvyys 2,4 metriä. Itäosassa fosforipitoisuus on 13 μg/l, klorofylli-pitoisuus 5,4 μg/l ja näkösyvyys 2,2 metriä.[5]
Vedenpinnan korkeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saimaan etelärannan vedenpinnan korkeusmittari sijaitsee Lauritsalassa Kanavansuun Sarviniemessä [7]. Se on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1847 alkaen. Järvenosan vedenpinnan keskikorkeus (MW) on sinä aikana 75,85 metriä mpy. (N60+). Vedenpinnan keskimääräinen vaihtelu on ollut 0,72 metriä ja sen äärivaihtelu on ollut 74,38 – 77,71 metriä mpy. (eli 3,33 metriä, N60+). Alin korkeus on mitattu huhtikuussa 1942 ja yli elokuussa 1899). Eteläinen Saimaa on säännöstelemätön järvenosa, mutta sen vedenpinnan korkeutta on joskus säädetty lisäämällä Vuoksen voimaloiden juoksutusta. Päivittäinen keskimääräiset vedenpinnan korkeusmuutokset ovat alle senttimetrin (keskimäärin 0,7 senttimetriä). Kova tuuli voi kuitenkin nostaa tai laskea vedenpintaa. Suurin tällainen päivämuutos on 15 senttimetriä. Vedenpinta voi vaihdella heilahdellen muutaman päivän ajan, kun vesi pyrkii tasaantumaan (seiche).[3]
Vesistösuhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvenosa sijaitsee Vuoksen vesistössä (vesistöaluetunnus 04) Suur-Saimaan alueella (04.1) Ala-Saimaan alueen (04.11) keskusjärven Saimaaseen [3]. Pien-Saimaan valuma-alueen pinta-ala on 437 km². Läntiseen osaan laskevat esimerkiksi Savijoki ja Lilmanjoki Lavikanlahteen ja Karvajalanjoki Tokeinsalmeen. Järvenosaan tullut vesi virtaa itsekseen hitaasti ulos Haukiselällä, mutta sitä on tehostettu Vehkataipaleen pumppaamolla, joka tuottaa 35 m³ lisävirtauksen [6].[5][1]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eteläisen Saimaan kohdalla järven nimeksi tuli ensin Lapwesi tai Lapjärvi, mutta se muuttui pian muotoon Saimas wesi ja Saimas selkä [8]. Myöhemmin se alettiin kirjoittamaan Saimaa. Sitä, milloin on alettu käyttämään nimeä Pien-Saimaa, ei tiedetä. Se liittynee Suur-Saimaa ja Pien-Saimaa parin käyttämiseen. Järvenosien erottaminen toisistaan oli entisajan karttureillekin vaikeaa, sillä se ei mennyt aina oikein päin. Esimerkiksi Kuninkaan tiekartastossa vuodelta 1790 kulkee näiden välinen raja Kyläniemen kohdalla. Pien-Saimaa (kartassa Lilla Saima) sijaitsee Kyläniemen pohjoispuolella, kun Suur-Saimaa (Stora Saima) sijaitsee sen eteläpuolella. Nykyisen Pien-Saimaan kohdalla ei ole kartassa karttanimeä. Nykykartoissa se merkitään näkyviin harvoin [2].[9][10][3]
Kalliomaalauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pien-Saimaan kalliomaalaukset sijaitsevat kaikki läntisellä puolella. Koneenselän pohjoisrannassa sijaitsee Lintuinvuoren kalliomaalaus, Kirkkosaaren länsirannassa Kannuksen linnavuoren kalliomaalaus, Kelloselän ja Valkeisselän välissä Valkeisaaren kalliomaalaus ja Pulkkaselällä Ruusin Turasalon kalliomaalaus.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Manninen, Ari: Saimaa – koko tarina. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6.
- Vahanne, Pasi & al.: Lisäveden johtaminen Läntiselle Pien-Saimaalle. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Suomen Ympäristökeskus, 2011. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.3.2021).
Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Laskettu kertomalla vesipinta-ala saadulla keskisyvyydellä.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Manninen, Ari: Saimaa – koko tarina, 2020, s.46–51, viitattu = 22.3.2021
- ↑ a b c d e f g Pien-Saimaa (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.3.2021.
- ↑ a b c d e f g Saimaa (04.112.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.3.2021.
- ↑ a b c Pien-Saimaa-esittely, piensaimaa.fi, viitattu 22.3.2021
- ↑ a b c d Hjerppe, Turo & al.: Vedenlaadun muutoksen rahamääräiset vaikutukset vesistön virkistyskäyttöön, s. 3–5. GisBloom (EU Life+). Suomen Ympäristökeskus, 2013. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.3.2021).
- ↑ a b Kauppi, Marja & al.: Saimaan tila ja siihen vaikuttavat tekijät, s. 115–124. Tiedotus 254. Helsinki: Vesihallitus, 1985. ISSN: 0355-0745. ISBN 951-46-8615-2. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Lauritsalan vedenpinnan korkeusasteikko (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 22.3.2021.
- ↑ Mistä tulee nimi Saimaa?, kotus.fi, Kotimaisten kielten keskus, viitattu 22.3.2021
- ↑ Manninen, Ari: Saimaa – koko tarina (Missä on Pien-Saimaa?), 2020, s.85–86 viitattu = 22.3.2021
- ↑ Manninen, Ari: Saimaa – koko tarina, 2020, s.74–85, viitattu = 22.3.2021
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pien-Saimaa
- Pien-Saimaan suojeluyhdistys
- Pien-Saimaa, Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry