Pauliina Kainulainen
| Syntynyt | |
|---|---|
| Ammatit |
| Työala |
|---|
Pauliina Kainulainen (s. 1968 Tervo) on suomalainen teologian tohtori, evankelis-luterilaisen kirkon pappi, tutkija, tietokirjailija ja kansalaisaktivisti. Hänet tunnetaan erityisesti ekoteologina, joka käsittelee teoksissaan ihmisen, luonnon ja hengellisyyden vuorovaikutusta.[2][3] Hän on perehtynyt myös ekofeminismiin.[4]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kainulainen varttui Pohjois-Savon Tervossa. Hän valmistui teologian maisteriksi vuonna 1994 ja sai pappisvihkimyksen vuonna 1995. Teologian tohtoriksi hän väitteli vuonna 2005. Hän on toiminut uransa aikana pappina, tutkijana ja tietokirjailijana. Kainulainen on myös kansalaisaktivisti, joka toimii kohtuullisen ja kestävän elämäntavan puolesta. Hän on ollut perustamassa uraanikaivosta vastustavaa Kohtuus vaarassa -kansanliikettä.[5][3][6]
Kainulainen on ollut vihreiden ehdokkaana eduskuntavaaleissa vuonna 2007 sekä piispaehdokkaana Kuopion piispanvaalissa vuonna 2012[7][8].
Vuonna 2018 Kainulainen valittiin retriittipapiksi Enonkosken luostariin. Tehtävä on kolmivuotinen ja päättyy vuoden 2020 lopulla.[2][3]
Kainulainen asuu Kontiolahdella. Hänen puolisonsa on pappi.[3]
Teoksia ja julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maan viisaus. Ivone Gebaran ekofeministinen käsitys tietämisestä ja teologiasta. Joensuun yliopiston teologisia julkaisuja 13. Joensuu 2005.
- Metsän teologia, Helsinki: Kirjapaja, 2013
- Kainulainen, Pauliina & Mäkinen, Aulikki (toim.): Näen Jumalan toisin. Kristinuskon feministisiä tulkintoja. Helsinki: Kirjapaja 2006.
- Kainulainen, Pauliina & Pihlatie, Matti: Suuren järven syvä hengitys—Luontosuhde ja kokonainen mieli, Helsinki: Kirjapaja, 2019.
- Kainulainen, Pauliina (toim.): Pyhän kosketus luonnossa—johdatus kristilliseen ekoteologiaan, Helsinki: Kirjapaja, 2007
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Seura, Helsinki, Otavamedia (ISSN 0358-8017). Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b Pauliina Kainulainen luostariyhteisön retriittipapiksi 4.3.2019. Enonkosken luostariyhteisö. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ a b c d Salovaara, Outi: Kirkastaako kriisi elämänarvoja? Ekopappi Pauliina Kainulainen: ”Länsimaisen ajattelun sokea piste on, että kaikkea on törsättäväksi asti” Seura. 19.4.2020 (Päivitetty 20.4.2020). Viitattu 8.10.2020.
- ↑ Mahlamäki, Tiina: Uskontoa ja sukupuolta tutkimassa 6.8.2015. Agricola - Suomen humanistiverkko. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ Pauliina Kainulaisen teos puhuu luontoyhteyden ja kohtuullisuuden puolesta (tiedote) 4.4.2019. Kirjapaja. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ Vainio, Vesa: Mietiskelevällä rukouksella irti kulutusahdistuksesta. 24.4.2019. Lehteri. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ Vaalit 2007 tulospalvelu 2007. Yle. Viitattu 8.10.2020.
- ↑ Myöhänen, Kati: Ekoteologi näkee kirkon roolin ympäristöasioissa keskeisenä 18.1.2012. Yle. Viitattu 8.10.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihkala, Panu: Pauliina Kainulainen: Metsän teologia. (kirja-arvio) Teologinen Aikakauskirja, 2014, 119. vsk, nro 5-6, s. 516-517. Artikkelin verkkoversio (pdf).