Paul von Lettow-Vorbeck
Wikipedia
| Paul von Lettow-Vorbeck | |
|---|---|
| 20. maaliskuuta 1870 – 9. maaliskuuta 1964 | |
| Syntymäpaikka | Saarlouis |
| Kuolinpaikka | Hampuri |
| Maa tai osapuoli | Saksa |
| Palvelusvuodet | 1888–1920 |
| Ylin sotilasarvo | kenraali |
| Osallistuminen sotiin ja taisteluihin |
Ensimmäinen maailmansota |
| Korkeimmat kunniamerkit | Pour le Mérite |
Paul Emil von Lettow-Vorbeck (20. maaliskuuta 1870, Saarlouis – 9. maaliskuuta 1964, Hampuri) oli saksalainen ensimmäisen maailmansodan kenraali.[1]
[muokkaa] Sotilasura
Lettow-Vorbeck opiskeli sotatieteitä tykistöupseerina.
Vuonna 1900 hänet lähetettiin Kiinaan kukistamaan boksarikapinaa. Myöhemmin hän palveli Afrikassa. Vuosina 1904–1908 hän oli Saksan Lounais-Afrikassa (nyk. Namibia) kukistamassa hottentotteja ja hereoita. Hän haavoittui silmään ja oli toipumassa Etelä-Afrikassa, jossa tapasi Jan Smutsin.
Vuodet 1909–1912 hän oli Saksan merijalkaväen (Kaiserliche Marine-Infanterie) pataljoonankomentaja Wilhelmshavenissa Ala-Saksissa. Tämä jälkeen hän komensi suojajoukkoja Kamerunissa. Vuonna 1914 hänet nimitettiin Saksan Itä-Afrikkaan nykyiseen Tansaniaan.
Lettow-Vorbeck johti joukkojaan Itä-Afrikassa neljän vuoden ajan sissisodassa, kun brittiläiset ja kansainyhteisön joukot yrittivät valloittaa maan Saksalta. Kenraalilla ei ollut käytössä kuin muutama saksalaiskomppania ja paikallisia sotilaita – askareita. Von Lettow-Vorbeck ei saanut emämaasta paljoa tukijoukkoja, koska Saksa tarvitsi niitä Euroopassa. Hän antautui vasta 25. marraskuuta 1918, kun Saksa oli hävinnyt sodan.
Vuonna 1919 Lettow-Vorbeck erosi armeijan palveluksesta. Hän eli vuoteen 1964; hänen viimeisenä vuonnaan Länsi-Saksan valtio maksoi vanhoille askarisotilaille rahakorvauksia palveluksesta ja maksamatta jääneistä palkoista.
[muokkaa] Katso myös
Afrikan ja Tyynenmeren taistelut (ensimmäinen maailmansota)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Westwell, I: "Ensimmäinen maailmansota", sivu 42

