Tangan taistelu
| Tangan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa ensimmäistä maailmansotaa | |||||||
 Tangan taistelu Martin Frostin maalauksessa
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
8 000 |
1 500 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
1 000 |
150 | ||||||
Tangan taistelu oli ensimmäisen maailmansodan aikana käyty taistelu silloisessa Saksan Itä-Afrikassa sijainneen Tangan sataman hallinnasta 3.–5. marraskuuta 1914. Taistelu alkoi brittien yrityksestä vallata satama maihinnousulla ja se päättyi fiaskomaiseen tappioon briteille Arthur Edward Aitkenin määrätessä joukkonsa takaisin aluksille.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Saksa hallitsi siirtomaanaan Saksan Itä-Afrikkaa ja Iso-Britannia Brittiläistä Itä-Afrikkaa.[1]
Britit olivat laatineet ennen sotaa vuonna 1912 alueen operaatiosuunnitelman, jonka mukaan Itä-Afrikassa oli liian pienet omat joukot (King's African Rifles) hyökkäyksien toteuttamiseen. Hyökkäys Saksalaiseen Itä-Afrikkaan vaatisi Brittiläisen Intian joukkoja (Indian Expeditionary Force eli IEF). Intialaiset joukot muodostaisivat B ja C ryhmän. Ryhmä B valtaisi Dar es Salaamin sataman C:n tukiessa Brittiläisen Itä-Afrikan joukkoja.[1]
Vielä syyskuussa 1914 Itä-Afrikka oli brittien Intian toimistolle vähämerkityksellinen samalla, kun joukkoja valmistauduttiin lähettämään esimerkiksi Osmanien valtakuntaa vastaan. Se tuli kuitenkin ajankohtaisemmaksi saksalaisten risteilijöiden, kuten SMS Königsbergin alkaessa uhata merireittejä Intiaan. Ryhmä B:n johtoon asetettiin nyt kenraalimajuri A. E. Aitken. Ryhmä B sai myös aikaisempaa laajemman tehtävän. Sen tuli vallata paitsi Dar es Salaam, mutta myös Tangan satama. Hyökkäys alkaisi pohjoisemman Tangan valtauksella. Satamien varmistamisen jälkeen tuettaisiin ryhmä C:n hyökkäystä maalla, jonka britit uskoivat johtavan saksalaisten antautumiseen Itä-Afrikassa.[1]
Britit olettivat Tangan olevan käytännössä puolustamattoman saksalaisten pääjoukkojen ollessa Moshin suunnalla ja brittien ilmaantumisen johtavan nopeasti yleiseen kapinaan alueella. IEF B koostui lopulta noin 8 000 sotilaasta, joita vastassa uskottiin olevan pääasiassa Moshin suunnalla pois Tangasta olleet 4 500 saksalaista. IEF B koostui kahdesta prikaatista, toinen Bangaloresta ja toinen Intian ruhtinaskunnista. Kerättyjä joukkoja luonnehdittiin joiltakin tahoilta Intian huonommiksi, mutta Aitken uskoi niiden kykyyn kukistaa saksalaisten ”neekerit” helposti.[1]
Saksalaisia puolustajia johti Paul von Lettow-Vorbeck. Hän johti Itä-Afrikan Schutztruppe-joukkoja, jonka miehistö koostui afrikkalaisista sotilaista (askari) ja eurooppalaisista upseereista. Joukkojen tulivoima oli vähäinen, mutta saksalaiset olivat harjaantuneet niin sanotussa pensassodankäynnissä pienissä yksiköissä.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tangalle oli päätetty antaa yhden tunnin varoitus etukäteen. 2. marraskuuta kello 07.05 kapteeni F. W. Caulfeildin komentama HMS Fox vaatien Tangan saksalaista piirijohtaja Auracheria antautumaan. Auracher vastasi tarvitsevansa lisäohjeita omilta komentajiltaan ja kello 10.40 Caulfeild ilmoitti Aitkenille, että Tanga ei ollut vieläkään antautunut. Aitkenin IEF B oli saapunut kuljetuslaivoilla Mombasasta horisontin taakse Tangan edustalle. Alun perin tarkoitus oli ollut, että mukana olisi myös taistelulaiva HMS Goliath, mutta se oli sattunut rikkoutumaan Mombasassa. Koska Caulfeild ei halunnut tukea omalla aluksellaan hyökkäystä satamaan miinojen pelossa, Aitken päätti nousta maihin sataman sijaan kauempana rannikolla.[1]
Laivat alkoivat saapua rannikolle vasta iltapäivällä ja hämärä oli jo laskeutumassa ensimmäisten joukkojen noustessa maihin. Vastaavaa toimintaa ei ollut harjoiteltu etenkään pimeässä. Aamun sarastaessa 3. marraskuuta väsyneet ja sekaantuneet joukot olivat viimein maissa. Etujoukot lähtivät kohti Tangaa kello 04.30 aamulla. Niiden eteneminen pysähtyi kaupungin itälaidalle kello 05.30. Tiheä pensaikkomaa vaikeutti tiedustelua ja saksalaiset puolustajat iskivät etujoukkojen selustaan ajaen sen takaisin lähtöpaikkaansa kello 10.00 mennessä. Tangaa puolusti vielä tällöin vain yksi poliiseista koottu saksalainen komppania, jonka tarkoituksena oli oikeammin vain ylläpitää järjestystä. Lettow oli saanut tiedustelutietoja brittien lähestymisestä, mutta hänen huomionsa oli edelleen pohjoisessa. Hän uskoi brittien etenevän samalla kohti Moshia, joten hän aikoi vastata räjäyttämällä Tangaan kulkevan rautatien ja yrittämällä näin eristää rannikon mahdollisen sillanpääaseman. Samanaikaista hyökkäystä pohjoisessa ei kuitenkaan ollut luvassa. Lopulta Lettow oli lähettänyt kolme komppaniaa Tangan länsipuolelle, jotka olivat liikkeellä rautateillä jo 2. marraskuuta.[1]
Lettow itse saapui Tangaan yöllä 3.–4. marraskuuta. Hän päätti itse tiedustella brittien asemia polkupyörällä. Hän päätti puolustaa nyt kaikkiaan 7 komppaniaa käsittävine joukkoineen Tangaa sen itäpuolella. Britit alkoivat edetä 4. marraskuuta täynnä olleelta maihinnousurannaltaan. Tykistöä ei oltu tuotu rannalle lainkaan. Ruuhkan takia Aitken päätti käyttää niitä laivoilta, mutta maissa ei ollut tulenjohtoupseereja. Caulfeild ei vieläkään suostunut tuomaan Foxia lähemmäs rannikkoa ja briteillä ei näin ollut tehokasta tulitukea. Intialaiset joukot etenivät läpi pensaikkomaaston kadottaen yhteydet toisiinsa. Oikealla siivellä brittiläinen ja intialainen pataljoona pääsivät joka tapauksessa Tangaan. Kiivaat taistelut saivat oikean siiven erkanemaan vasemmasta.[1] Saksalaisten puolustajien kivääri ja konekiväärituli oli kiivasta. Molempia osapuolia sattuivat vaivaamaan myös ampiaiset, jotka ajoittain johtivat jopa taukoihin taistelussa molempien osapuolten joutuessa pakenemaan.[2] Brittien vasen siipi murtui iltapäivään mennessä. Lettowin tilanne oli silti hyvin vaikea. Komppanioiden komentajat antoivat merkin joukkojen uudelleenkokoamisesta, joka muuttui pian vetäytymiseksi. Aitken tulkitsi tämän väärin hyökkäysmerkiksi ja ilman reservejä hyödyntääkseen saksalaisten hylkäämiä asemia Aitken määräsi joukkonsa takaisin aluksille kello 20.00.[1]
Seuraavana päivänä Lettow valmistautui puolustamaan kaupunkia koossa olevilla 1 500 sotilaallaan. Tangaa oli alettu viimein tulittaa brittien sotalaivojen tykeillä ja kello 17.00 Lettow päätti, että kaupunkia ei enää puolustettaisi ja joukot vetäytyisivät laivojen tykkien kantaman ulkopuolelle. IEF B oli kuitenkin jo vetäytymässä. Sen joukot olivat takaisin laivoissa kello 15.20 mennessä. Taakse jätettiin joukoittain tarvikkeita, joiden nopeaan jälleenlastaukseen ei oltu varauduttu.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aitkenin päätös vetäytyä antoi huomattavan voiton Lettowille.[1] Taistelun lopputulos oli brittiläinen fiasko. Toiveet sodan nopeasta lopusta Itä-Afrikassa haihtuivat. Brittien tappiot olivat noin 1 000 sotilasta ja saksalaisten vastaavat vain noin 150.[2] Aitken erotettiin ja häntä seurasi kenraalimajuri Richard Wapshare ja jo muutaman kuukauden kuluttua edelleen Michael Tighe. Itä-Afrikan rintamavastuu siirrettiin Intiasta brittien War Officelle.[1] Lettow jatkoi puolestaan johtaen yhtä historian onnistuneimmaksi kuvaillusta sissisodasta Itä-Afrikassa brittejä vastaan.[2]