P-15 Termit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
P-15 termit, joka tunnetaan NATO:n piirissä nimellä SS-N-2 Styx
Projektin 205U "OSA-II" -ohjusvene kantaa neljää P-15 Termit -ohjusta. Suomen merivoimien käytössä alukset nimettiin Tuima-luokan ohjusveneiksi.

P-15 Termit (NATO-raportointinimi SS-N-2 Styx, GRAU 4K40) on 1955–1960 Neuvostoliitossa KB Radukassa kehitetty meritorjuntaohjus.

Neuvostoliiton voimakkaan meritaisteluohjus-kehitystyön pääsyy oli sen selvästi länsivaltoja heikompi laivasto. Kiinnostusta lienee lisännyt myös juuri toisessa maailmansodassa lyödyn Saksan sodanaikainen edistyksellinen ohjusteknologia. Ohjus otettiin palveluskäyttöön 1960.

Ennen P-15:sta käyttöön olivat jo tulleet laivoihin sijoitettu, lyhytikäiseksi jäänyt KSŠtš (КСЩ) (SS-N-1 Scrubber), Tu-16-pommittajien kantama KS-1 Kometa ja P-6 (SS-N-3 Shaddock).

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjuksen lähtömoottori on kiinteäajoaineinen. Varsinainen lentomoottori käyttää nestemäistä polttoainetta, kerosiinia ja typpihappoa, jonka avulla ensimmäinen 2300 kg:n painoinen malli saavuttaa kohteen 45 kilometrin etäisyydeltä ja kantaa mukanaan 454 kg:n panssarinläpäisevän ontelokranaatin. Myöhemmät kehitysversiot nostivat massan 2600 kg:n ja kantaman jopa 100 kilometriin. Termit on aliääninen ohjus, nopeuden ollessa suurimmillaan 0,9 Mach.

Ohjuksen hakupäänä oli ensimmäisessä versiossa tutka, joka käynnistyi 12 km:n päässä arvioidusta kohteesta ja hakeutui aina voimakkaimpaan kaikuun.

Ohjusta kehitettiin edelleen ja vuonna 1965 käyttöön otettiin P-15U (SS-N-2b), versio, joka aseisti Osa-II-ohjusveneet, joita valmistettiin yli 400 kpl. Vuonna 1972 otettiin käyttöön P-15M (SS-N-2c), jossa oli kehittyneempi hakupää ja uusi turvallisempi polttoaine.

Kiina sai ohjusteknologian 1959 ja alkoi rakentaa omia ohjuksia 1974. Kiinalaisvalmisteisten Termitiin perustuvien ohjusten NATO-nimikkeet ovat CSS-C-2 Silkworm/Sea Eagle ja CSS-C-3 Seersucker/Silkworm. Ominaisuuksiltaan ne vastaavat hyvin pitkälti Termitiä. Näitä ohjuksia käytettiin erityisesti Iranin–Irakin sodassa ja Persianlahdella muutenkin, esim. yhdysvaltalaisia aluksia vastaan.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termit on myös ensimmäinen meritaisteluohjus jolla on taistelussa upotettu isompia aluksia. Kuuden päivän sodan jälkimainingeissa lokakuussa 1967 egyptiläiset 183R-ohjusveneet ampuivat neljä ohjusta kohti israelilaista Eilat-hävittäjää. Lähestyvät ohjukset havaittiin aluksella kuitenkaan kykenemättä vastatoimiin. Kaksi tai kolme ohjuksista osui Eilatiin upottaen sen.

Jom kippur -sodassa ohjuksen käyttö jatkui, arabiliittouman ampuessa niitä useita kymmeniä, saavuttamatta kuitenkaan yhtä merkittävää menestystä. Vuoden 1973 Latakian taistelussa israelilaiset pystyivät hämäämän ohjuksia tutkahäirinnällä ja ilmaan laukaistavalla metallijauheella (chaff), ja upottivat kolme syyrialaisten ohjusvenettä.

Vuonna 1971 Intia käytti Termitejä Pakistanin laivastoa vastaan upottaen hävittäjä Khyberin, ja pienempiä aluksia.[1] Termit ja sen kiinalaiset kopiot olivat käytössä molemmilla osapuolilla Irakin ja Iranin välisessä sodassa 1980–1988.

Termit oli käytössä Suomen merivoimien Tuima-luokan ohjusveneissä nimikkeellä Meritorjuntaohjus 66 (MtO 66). Veneet rakennettiin Neuvostoliitossa 1974–1975. Ohjusjärjestelmän vanhennuttua 1990-luvun alussa, eikä enää vastatessa nykyisiä tarpeita, siitä luovuttiin ja veneet muunnettiin miinaveneiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta P-15 Termit.