Niskavuori (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niskavuori
DVD-julkaisun kansi
DVD-julkaisun kansi
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila
Tuottaja Kaj Holmberg
Säveltäjä Rauno Lehtinen
Kuvaaja Pertti Mutanen
Leikkaaja Tepi Salokari
Pääosat Rauni Luoma
Esko Salminen
Maija-Liisa Márton
Satu Silvo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Skandia-Filmi
Ensi-ilta 21. joulukuuta 1984
Kesto 115 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Niskavuoren Heta
Seuraaja Entäs nyt, Niskavuori?
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Niskavuori on Matti Kassilan ohjaama suomalainen draamaelokuva vuodelta 1984. Käsikirjoituksen elokuvaan laati Kassila Hella Wuolijoen näytelmien Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä pohjalta. 1930-luvun Hämeeseen sijoittuvassa tarinassa ihmisten kohtaloita kuljettavat toisaalta suvun odotukset, toisaalta yhteiskunnalliset jännitteet.[1] Niskavuoren näyttelijöistä saivat Jussi-palkinnon Rauni Luoma parhaasta naispääosasta ja Maija-Liisa Márton parhaasta naissivuosasta.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan tarina perustuu näytelmiin Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä. Hämäläiskylään saapuu nuori kansakoulunopettaja Ilona. Hän ja avioliittoonsa turhautunut Niskavuoren isäntä Aarne rakastuvat toisiinsa. Suhteesta tulee julkinen salaisuus. Aarnen vaimo Martta, joka omistaa puolet Niskavuoresta, haluaa viimeiseen asti pitää kiinni miehestään. Niskavuoren matriarkalle Loviisalle tärkeintä on suvun maine ja kunnia. Aarne ehdottaa tilan jakamista, jolloin Martta saataisiin ostettua pois Niskavuorelta. Loviisa ei hyväksy moista ratkaisua. Entiseen elämäänsä kyllästynyt Aarne päättää lähteä Ilonan mukana Helsinkiin. Päätös on järkytys paitsi Martalle, myös Loviisalle, joka ei uskonut Aarnen ja Ilonan suhteen kestävyyteen. Loviisa ja Martta jäävät emännöimään Niskavuorta. Viiden vuoden päästä Aarne palaa Niskavuorelle Loviisan pyynnöstä. Mahtitilan kohtaloa aletaan setviä koko suvun voimin. Loppuratkaisussa Ilona päätyy osittain vastentahtoisesti Niskavuoren uudeksi emännäksi.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Rauni Luoma  Loviisa, Niskavuoren vanha emäntä  
 Esko Salminen  Aarne Niskavuori  
 Maija-Liisa Márton  Martta Niskavuori  
 Satu Silvo  Ilona Ahlgren  

Sivuosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Paula Siimes  Anna-Liisa Niskavuori  
 Esa Saario  Kaarlo Niskavuori  
 Ismo Kallio  Matti Niskavuori  
 Elina Pohjanpää  Saima Niskavuori  
 Tuomas Mattila  Simolan isäntä  
 Eila Pehkonen  Sandra Marjanen  
 Elina Hoffrén  Serafina Marjanen  
 Ulla-Sisko Tamminen  Salli (sisäkkö)  
 Seppo Kolehmainen  opettaja Vainio  
 Pentti Marttinen  rovasti  
 Helen Elde  ruustinna  
 Esko Roine  apteekkari  
 Aarno Sulkanen  pehtoori  
 Martin Kurten  tohtori Warelius  
 Esko Nikkari  Nikulan isäntä  
 Rauha Puntti  Nikulan emäntä  
 Matti Tuominen  Marttilan isäntä  
 Salme Karppinen  Marttilan emäntä  
 Keijo Lindroos  Nieminen  
 Pekka Valkeejärvi  poika-Nieminen  

Erot aiempiin Niskavuori-filmatisointeihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kassilan Niskavuoressa juonen kulkua on tiivistetty aiempiin Niskavuori-elokuviin verrattuna, etenkin Niskavuoren leipä -näytelmän osalta. Muutokset ovat kuitenkin vähäisiä. Niskavuoressa korostetaan poliittisia vastakkaisuuksia rohkeammin kuin näytelmien varhaisemmissa filmatisoinneissa. Toisen maailmansodan uhka on Niskavuoren jälkipuoliskossa näkyvämmin esillä kuin vuoden 1954 Niskavuoren Aarnessa, joka on Niskavuoren leivän ensimmäinen filmatisointi. Pintapuolisia eroja on muun muassa esineissä, joista Loviisa huomaa jonkun vierailleen öiseen aikaan Ilona Ahlgrenin luona. Niskavuoren naisten osuus elokuvasta on noin 66 minuuttia. Niskavuoren leivän osuus on 49 minuuttia. Näytelmien välisessä siirtymässä hypätään ajassa viitisen vuotta eteenpäin ja vuodenaika vaihtuu sydäntalvesta kesäksi.

Kassilan Niskavuori toistaa perinteistä Niskavuori-kuvastoa viljapelloilla kulkevine isäntineen, piikoineen, puhelinkeskusneiteineen, kahvitteluineen ja rovasteineen. Elokuvan alussa ollaan heinäpellolla, kuten Loviisassa (1946) ja Niskavuoren Aarnessa (1954). Kertaustyylistä kerrontaa käytettiin myös elokuvan still-kuvissa.[2]

Ennakkojulkisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Kun yhdistetään Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä nähdään selvästi, miten Suomi muuttui 30-luvulla. Agraari-Suomi alkoi muuttua teolliseksi, kansallinen Suomi sosiaaliseksi, autoritäärinen demokraattiseksi. Tällä hetkellä lienemme yhtä suurten muutosten alussa.”

– Elokuvan ohjaaja Matti Kassila lehdistötiedotteessa 2. maaliskuuta 1984[3]

Niskavuorioli Kassilalle eräänlainen juhlaelokuva: hänen esikoisohjauksestaan tuli kuluneeksi 35 vuotta, elokuva oli hänen 30. ohjaustyönsä ja hän täytti 60 vuotta tammikuussa 1984.[4][5]

Elokuva sai runsaasti ennakkojulkisuutta. Elokuvan tuottajat viittasivat kansakunnan yhteiseen menneisyyteen. Lisäksi Niskavuori haluttiin assosioida suomalaisen elokuvan kultakauteen, 1930- ja 1940-lukuihin. Myös särkkäläistä retoriikkaa käytettiin, kun puhuttiin ”kansallisesta elokuvasta”. Niskavuoren mainosjulisteessa pääpaino on perheellä – tosin ei elokuvan alun Martta–Aarne-akselille perustuvalla ydinperheellä. Julisteessa poseeraavat Loviisa, Aarne ja Ilona perinteisessä perhekuvassa.[3] Niskavuoren ennakkomainosten iskulauseissa puhuteltiin potentiaalista katsojaa yksikön toisessa persoonassa: ”Täällä olet syntynyt ja tänne kuulut”. Toinen teema oli yhteisöllisyys ja suomalainen kulttuuriperintö: ”Niskavuori – pala kotimaamme historiaa”.[6]

1980-luvun puolivälissä Wuolijoen Niskavuori-näytelmistä oli tullut muoti-ilmiö. Niitä esitettiin teattereissa kautta Suomen, ja osa tuotannoista sai maanlaajuistakin huomiota. Wuolijoen syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta, hänen elämäntarinastaan tehtiin muun muassa baletti nimeltään Tulilintu ja hänen muistelmansa julkaistiin uusintapainoksena.[7] Vuonna 1987 Yleisradio tuotti kaksi Niskavuori-aiheista televisioelokuvaa, Niskavuoren nuori emäntä ja Niskavuoren Heta ja televisionäytelmän Entäs nyt, Niskavuori.

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niskavuoren yleisömenestys oli suhteellisen hyvä, noin 147 000 katsojaa.[8]

Yleisradio Oy julkaisi elokuvan DVD:nä vuonna 2013.[9] DVD:n kannessa on käytetty alkuperäisen julisteen sijasta eroottissävytteistä kuvaa, jossa Aarne painautuu Ilonan povea vasten silmät suljettuina.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät arvioijat pitivät teosta melko turhana uudelleenlämmityksenä vailla omaperäistä tulkintaa. Dialogin vanhanaikaisuutta kavahdettiin ja teosta pidettiin turhan perinteisenä.[10] Niskavuoren kuvallista ilmaisua pidettiin tyypillisen 1980-lukulaisena: kellertävää sivuvaloa, pitkää optiikkaa ja zoomauksia. Lavastus sai kiitosta yksityiskohtien tarkkuudesta ja näyttävistä miljöistä.[2]

Osaa kriitikoista teoksen vanhanaikaisuus viehätti. Elokuvaa luonnehdittiin ”hyvinhoidetuksi museoksi”, jossa kaikki olennainen on oikealla paikallaan.[7] Kriitikot käsittelivät Niskavuorta ”suomalaiskansallisena mytologiana”. Puolen vuosisadan takainen talonpoikainen menneisyys asetettiin vastakkain 1980-luvun kanssa. Menneisyydessä nähtiin paitsi agraarikulttuuri, myös ”yhteisöllisyys” ja ”aitous”, joita tosin varjosti ”ahdasmielisyys”. 1980-luku edusti oman aikansa kriitikoille ”arvottomuutta” ja ”tyhjyyttä”.[6]

Heinäkuun 1992 televisioesityksen yhteydessä Katso-lehden kriitikko Antti Lindqvist kutsui elokuvaa pirttidraamaksi, jonka kantaviksi voimiksi osoittautuvat ”Wuolijoen selkeiden vastavoimien varaan rakentama dramaturgia” sekä ”Rauni Luoman yhtä aikaa herkkä ja luja roolisuoritus”. Lindqvist tuo esiin dialogin vanhahtavan mahtipontisuuden ja ulkokuvien niukkuuden. Hyvinä puolina hän mainitsee eräät vahvatunnelmaiset jaksot.[11]

Pääosasuorituksia on kiitetty muidenkin kuin Jussilla palkittujen osalta. Esko Salmisen roolisuoritus on erään kriitikon mukaan ”lämpimän luja”, Satu Silvon ”luonnonraikas”.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niskavuori, käsittelee Niskavuori-kokonaisuutta ja sisältää luettelon näytelmistä ja niiden elokuva-adaptaatioista

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 4.10.2011, s. D 7.
  2. a b Suomen kansallisfilmografia 9, s. 409.
  3. a b Suomen kansallisfilmografia 9, s. 405.
  4. Suomen kansallisfilmografia 9, artikkeli ”Niskavuori”, kappale ”Huomautukset”.
  5. https://www.elonet.fi/fi/henkilo/100448/.
  6. a b Suomen kansallisfilmografia 9, s. 406.
  7. a b Suomen kansallisfilmografia 9, s. 410.
  8. Suomen kansallisfilmografia 9, artikkeli Niskavuori.
  9. http://yleshop.yle.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=8405093.
  10. Suomen kansallisfilmografia 9, s. 407 ja 408.
  11. Katso, heinäkuu 1992.