Mireksi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mireksi
Tunnisteet
CAS-numero 2385-85-5
PubChem CID 16945
SMILES C12(C3(C4(C5(C3(C(C1(C5(C2(C4(Cl)Cl)Cl)Cl)Cl)(Cl)Cl)Cl)Cl)Cl)Cl)Cl[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C10Cl12
Moolimassa 545,5 g/mol
Sulamispiste 485 °C (hajoaa)[2]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Mireksi tai mirex (C10Cl12) on kloorattuihin hiilivetyihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä on käytetty aikaisemmin hyönteismyrkkynä erityisesti muurahaisten ja termiittien torjuntaan. Aineen käytöstä on kuitenkin luovuttu sen ympäristölle ja terveydelle haitallisten vaikutusten vuoksi. Aineen käyttö on kielletty Tukholman sopimuksella[3].

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa mireksi on väritöntä kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee kohtalaisesti aromaattisiin hiilivetyihin.[2] Yhdiste on myrkyllistä ja mahdollisesti karsinogeenista. Eläinkokeissa sen on myös havaittu aiheuttavan sikiöille epämuodostumia. Mireksi hajoaa luonnossa erittäin hitaasti muun muassa hapettuen klordekoniksi ja kertyy ravintoketjussa.[4][3][5]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mireksiä valmistetaan dimeroimalla heksakloorisyklopentadieeniä.[4] Mireksiä on käytetty erityisesti Yhdysvalloissa ja Kanadassa termiittien sekä Solenopsis-suvun tulimuurahaisia vastaan. Yhdistettä on käytetty Yhdysvalloissa 1950-luvulta alkaen kunnes sen käyttö kiellettiin vuonna 1978. Yhdisteen käytöllä on pitkäaikaisia seurauksia luonnossa ja Suurten järvien alueella arvioilta noin 51 miljoonaa hehtaaria on saastunut mireksin vuoksi. Mireksiä käytettiin myös polymeerien palonestokemikaalina.[2][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mirex – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 13.3.2018.
  2. a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1062. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  3. a b c Timo Seppälä & Päivi Munne: [www.ymparisto.fi/download/noname/%7BBC6ED7DD-E206-462B-8586-465F14377644%7D/128592 Mirex] 1.10.2013. Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 13.3.2018.
  4. a b c Robert L. Metcalf & Abraham Rami Horowitz: Insect Control, 2. Individual Insecticides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014. Viitattu 13.3.2018
  5. a b Ronald Eisler: Eisler's Encyclopedia of Environmentally Hazardous Priority Chemicals, s. 503. Elsevier, 2007. ISBN 9780444531056. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.1.2018). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]