Tukholman sopimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
  Jäsenmaat

Tukholman sopimus on Tukholmassa vuonna 2001 solmittu maailmanlaajuinen pysyvien orgaanisten yhdisteiden (Persistent Organic Pollutant = POP) käyttöä ja päästöjä rajoittava yleissopimus. Sopimuksen on ratifioinut 162 maata.

Sopimus astui voimaan vuonna 2004, ja siihen liittyvät osapuolien kokoukset on pidetty 2005 Uruguayssa, 2006 Genevessä, 2007 Senegalissa ja 2009 jälleen Genevessä. Senegalin kolmas osapuolikokous käynnisti muun muassa järjestelyt vertailukelpoisen seurantatiedon luomiseksi maailmanlaajuisesti eli niin sanotun tehokkuuden arviointiprosessin. Neljäs kokous toukokuussa 2009 lisäsi sopimukseen 9 uutta ainetta, muun muassa lindaanin ja perfluoratut PFOS-yhdisteet.

Pysyviä orgaanisia yhdisteitä rajoittava Tukholman yleissopimus velvoittaa osapuolia esittämään suunnitelman sopimusvelvoitteiden täyttämisestä. Suomi on jättänyt oman täytäntöönpanosuunnitelmansa 17. toukokuuta 2006, ja se on julkaistu ympäristöhallinnon www-sivuilla[1].

Sopimuksella kielletään tai rajoitetaan nyt 21 tietoisesti käytettävän tai epäpuhtautena syntyvän kemikaalin tuotantoa, käyttöä ja päästöjä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.