Maskotti (elokuva)
| Maskotti | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Yrjö Norta |
| Käsikirjoittaja |
Jukka Mäkelä Ilmari Waltamaa |
| Perustuu | Tatu Pekkarisen romaaniin Hotelli Huminan kantavieraat (1942) |
| Tuottaja |
Theodor Luts (tuotannon johto) Yrjö Norta (tuotantopäällikkö) |
| Säveltäjä | Erkki Salama |
| Kuvaaja | Erik Blomberg |
| Leikkaaja | Yrjö Norta |
| Lavastaja |
Eero Leväluoma Aarne Orri |
| Koreografi | Akseli Vuorisola |
| Pääosat |
Emmi Jurkka Eija Karapää Leo Lähteenmäki |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fenno-Filmi |
| Ensi-ilta | 3. lokakuuta 1943 |
| Kesto | 84 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | 1 689 953 mk |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Maskotti (ruots. Maskot) on suomalainen komediaelokuva vuodelta 1943. Se pohjautuu Tatu Pekkarisen romaaniin Hotelli Huminan kantavieraat (1942).
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarina rakentuu arpalippuun liittyvien väärinkäsitysten varaan. Tapahtumien keskipisteenä on leskirouva Hentolan johtama Hotelli Humina, jossa majailee lähinnä taiteilijoita. Rouvalla on sanansa sanottavana myös tyttärensä Mirjamin rakkausasioihin. Mirjamin rakastettu on taiteilija Nieminen, jonka osakkeet Hentolan silmissä nousevat ja romahtavat sen mukaan, millaiseksi anoppikokelas kulloinkin kuvittelee Niemisen taloudellisen tilanteen. Lopullisesti pasmat sekoittaa viipurilainen isäntämies Pusakka, joka pakenee ex-vaimoaan.
Elokuva tapahtuu pääosin Hotelli Huminassa, jota johtaa leskirouva Ida Hentola. Hänen tyttärensä Mirjam kuhertelee taidemaalari Akseli Niemisen kanssa, jolla useiden muiden hotellin taiteilija-asukkaiden tapaan on ongelmia hotellilaskujen kanssa. Ida ei pidä Mirjamin ja Akselin suhteesta vaan oikea valinta Mirjamille hänen mielestään olisi erään varakkaan tuttavan poika Feliks. Arpa 421 voittaa viisi miljoonaa markkaa. Mirjam huomaa sen, ja käy piruuttaan lisäämässä Akselin ostamaan arpaan 42 numeron yksi. Hän haluaa Akselin pitävän arpalipun maskottinaan. Väärinkäsitysten vyöry lähtee liikkeelle, kun hotellin työntekijä Miina löytää arvan ja luulee sitä oikeaksi. Hän vie sen Idalle, joka alkaa heti suhtautua Akseliin ylitsepursuavan myötämielisesti. Uutinen voitosta leviää. Mirjam ja Akseli ostavat huutokaupasta vahingossa kolmen tuhannen neliömetrin tontin sadan markan neliöhintaan. Johtaja Markkila tietää Akselin "arpajaisvoitosta" ja hyväksyy maksun jälkikäteen suoritettavaksi. Ainoastaan Mirjam ja Akseli eivät vielä tiedä "voitostaan". Vasta Miinan kerrottua sekaannuksesta he käsittävät tilanteen. Mustasukkainen Feliks sen sijaan tietää arvan 42 käsitellyksi ja uhkaa paljastaa asian.
Hotelliin saapuu viipurilaisen Ville Pusakka, jolla on oikea arpa numero 421. Hän pyrkii pitämään ex-vaimonsa erossa voittorahoista. Villen ja Idan välille kehkeytyy romanssi. Ida löytää Feliksin Miinan sängyn alta housuttomana ja vaatii selitystä luullessaan, että Miinalla ja Feliksillä on vipinää keskenään. Hotellissa asuvat taiteilijat ovat hätätilassaan lainanneet Feliksin housuja, ja tämä puolestaan on ottanut suojakseen Miinan esiliinan. Miina selittää, että hänen ja Feliksin välillä ei ole mitään "sellaista". Feliks taas paljastaa Idalle arpajaislippuväärennöksen ja kertoo sen myös poliisille. Villen ex-vaimno saapuessa hotelliin Ville sujauttaa oikean voittoarvan Akselin taskuun ja pelastaa voittorahansa ex-vaimon kynsistä. Kun poliisi tulee paikalle, Akselilta löytyy yllättäen oikea arpalippu ja Feliks uhkaa saada syytteen väärästä ilmiannosta. Mirjam on onnistunut myymään tonttinsa 800 000 markalla, sillä rakennusliike suunnittelee tontille näyttävää kerrostaloa. Väärinkäsitysten vyyhti purkautuu, ja päästään viettämään kahden pariskunnan kihlajaisia.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Emmi Jurkka | … | Ida Hentola, hotellin rouva |
| Eija Karapää | … | Mirjam, Idan tytär |
| Leo Lähteenmäki | … | Akseli Niemelä, taidemaalari |
| Kalle Viherpuu | … | Ville Pusakka, viipurilainen isäntämies |
| Ossi Korhonen | … | Feliks |
| Irja Rannikko | … | Miina, hotellin piika |
| Joel Asikainen | … | Ville |
| Matti Jurva | … | Kalle |
| Aku Käyhkö | … | johtaja J. Markkila |
| Sven Relander | … | Rakennustoimisto O.Y.:n johtaja |
| Helen Mardi | … | Anna, konttorineiti |
| Lida Salin | … | Mataleena Pusakka |
| Kaarlo Saarnio | … | pirssikuski |
| Ture Junttu | … | etsivä |
| Ida Hallikainen | … | 1. taulunostaja |
| Aapo Similä | … | 2. taulunostaja |
| Hilly Lindqvist | … | 3. taulunostaja |
| Anita Salonen | … | tunnistamaton rooli |
| Eero Leväluoma | … | huutokaupan meklari |
| Otto Noro | … | mies huutokaupassa |
| Ensio Jouko | … | komisario |
| Hannes Veivo | … | passipoliisi |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maskotti kuvattiin kesällä 1943. Elokuva on mustavalkoinen. Ulkokuvat otettiin Helsingissä Fabianinkadulla ja Bulevardilla. Studiona toimi Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan talo Poli Lönnrotinkadulla.
Maskotin juoni kulkee uskollisesti Pekkarisen alkuperäisromaanin tahtiin. Feliks tosin on romaanissa Hilpertti. Maskotti oli Oy Fenno-Filmin toinen elokuva ja siihen sisällytettiin yhtiön esikoiselokuvaa mainostava kohtaus, jossa vilahtaa ”Kustannus-Oy Fennon” romaani ”Salainen ase”. Fenno-Filmin ensimmäinen elokuva oli nimeltään Salainen ase.
Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maskotin katsojaluvut olivat vuoden 1943 keskitasoa, elokuva tuotti noin 713 000 markan voiton.[1]
Aikalaiskriitikot pitivät Maskottia lähinnä ”kevyenä välipalana”, jolle ei asetettu korkeita vaatimuksia, mutta joka farssina kuitenkin puolusti paikkaansa. Helsingin Sanomat: ” --- filmi lajissaan, kaikkein keveimmän luokan tuotteena on vallan onnistunut. Siinä on kepeyttä, hieman pitkän alkuvalmistelun jälkeen vauhtia, hyvää tuulta, luontevan koomillisia tilanteita ja hauskoja tyyppejä.” Elokuva arvioitiin toisaalta hajanaiseksi ja teatterinmakuiseksi. Jurkan ja Viherpuun näyttelijätyöt saivat suitsutusta.[2]
Ensimmäinen televisioesitys sai 1 174 000 katsojaa.[3] Finnkino Oy on julkaissut Maskotin myös DVD-tallenteena.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Suomen elokuva-arkisto, 1993. ISBN 951-37-1019-X.
- Elonet Maskotti
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Römpötti, Harri: TV1 esittelee Yrjö Nortan unohdettuja elokuvia. Helsingin Sanomat 20.6.2013.