Malaijan unioni
| Malaijan unioni Malayan Union |
|||
|---|---|---|---|
1946–1948 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Britannian siirtomaa | ||
| Kuningas | Yrjö VI | ||
| Kuvernööri | Edward Gent | ||
| Pääkaupunki | Kuala Lumpur | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 132 364 km² | ||
| Uskonnot | islam (valtionuskonto), buddhalaisuus, hindulaisuus, protestanttisuus | ||
| Historia | |||
| – perustettiin | 1. huhtikuuta 1946 | ||
| – purettiin | 31. tammikuuta 1948 | ||
| Viralliset kielet | malaiji | ||
| Kielet | malaiji, englanti | ||
| Valuutta | Malesian dollari | ||
| Edeltäjät |
 Johor Kedah Kelantan Liittoutuneet malaijivaltiot Perlis Salmisiirtokunnat Terengganu |
||
| Seuraaja |
 Malaijan liittovaltio |
||
.svg)
Malaijan unioni (engl. Malayan Union) oli brittiläisen imperiumin siirtomaa vuosina 1946–1948. Malaijan liitto muodostettiin vuonna 1946 yhdistämällä Yhtyneet malaijlaisvaltiot, Ei-yhtyneet malaijilaisvaltiot sekä Salmisiirtokunnista Penang ja Malakka.
Malaijan liiton myötä koko Malakan niemimaa oli ensimmäistä kertaa brittien suoran hallinnon alaisena. Sulttaanit menettivät samalla valtansa ja heistä tuli brittihallinnon ”neuvonantajia”. Malaijit vastustivat uutta liittoa jyrkästi. Maaliskuussa 1946 perustettiin Yhtyneiden malaijien kansallisjärjestö (UMNO) vastustamaan Malaijan liittoa. Järjestöä oli perustamassa peräti 41 poliittista ryhmittymää tai seuraa. Umpikujaan ajautuneessa tilanteessa britit kutsuivat huhtikuussa 1946 UMNO:n neuvottelemaan Malaijin tulevaisuudesta. Neuvottelukutsun myötä UMNO:sta tuli Malaijan johtava järjestö ja myöhemmin puolue, joka on pysynyt vallassa 2000-luvulle asti. Neuvotteluihin kutsuttiin myöhemmin myös maltillisia kiinalaisia ja intialaisia johtohenkilöitä.[1]
Ammattiyhdistysliike oli Malakan niemimaalla ja poliittisten mielenosoitusten ohella niemimaalla oli lukuisia lakkoja. Britit yrittivät hillitä lakkoilua kieltämällä ay-liikkeitä ja perustamalla niin sanottuja ”vapaita” ammattiliittoja, jotka eivät olleet poliittisia eivätkä lakkoilleet.[1]
Malajivastarinta johti lopulta siihen, että britit saattoivat helmikuussa 1948 voimaan uuden perustuslain, jolla Malaijan liitto lakkautettiin ja Malaijan liittovaltio perustettiin. Uusi perustuslaki ei kuitenkaan ratkaissut kiistoja. Kiinalaiset vastustivat uutta liittovaltiota, koska kiinalaisvoittoinen Singapore jäi sen ulkopuolelle ja siten heikensi liittovaltion kiinalaisten asemaa. Jo kesäkuussa 1948 britit julistivat poikkeustilan, joka kesti runsaat kymmenen vuotta. Poikkeustila saavutti sellaiset laajuudet, että sitä on myös kutsuttu sisällissodaksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Helsinki: Otava, 2005 (2. painos). ISBN 951115771X.