Majakkalaiva Taipaleenluoto

Taipaleenluoto
Majakkalaiva Taipaleenluoto.
Tyyppi	Majakkalaiva
Omistaja	Luotsi- ja majakkalaitos / Merenkulkuhallitus
Rakennustelakka	Wm. Chrichton & Co, Turku
Tilattu	1877
Luovutettu	1877
Status	sotakorvauksena Neuvostoliitolle.
Tekniset tiedot
Pituus	25,6 m
Leveys	6,5 m
Syväys	2,1 m
Uppouma	200 t
Lähteet
Infobox OK

Majakkalaiva Taipaleenluoto oli ainoa Laatokalla ollut suomalainen majakkalaiva.

Alkuperä

Laatokan liikenteen alkaessa 1800-luvun jälkipuoliskolla kasvaa, sai silloinen Tullihallitus vuonna 1860 tehtäväkseen senaatilta tutkia majakkalaivan sijoittamista ohjaamaan järven länsiosien satamakaupunkien ja Pietarin välistä liikennettä.

Aluksi haluttiin selvitä mahdollisimman halvalla ja esitettiin että laiva rakennettaisiin puusta Oulussa ja majakkalaitteeksi kelpaisivat juuri puretusta Pellingin majakasta poistetut.^lähde?

Luotsilaitoksen päällikkö amiraali Boris Nordman vaati, että alus rakennettaisiin teräksestä telakalla eteläisessä Suomessa ja siihen hankittaisiin kunnolliset ranskalaiset valolaitteet. Amiraalin vaikutusvalta tepsi ja näin tehtiinkin.^lähde?

Rakentaminen

Taipaleenluoto rakennettiin Turussa W:m Crichton & Co:n telakalla vuonna 1877. Mitoiltaan se oli vakiintunut^selvennä eli 26,6 x 6,5 x 2,1 metriä. Uppoama oli 200 tonnia. Alus oli teräsrunkoinen. Miehitystä oli seitsemän henkeä.

Aluksessa oli höyrykattila sumusireeniä, ankkuripeliä ja lämmitystä varten, muuten se oli purjelaiva. Takilointi vastasi lähinnä joolia. Valolaite oli loppuun asti öljytoiminen. Se oli aivan uutta tyyppiä: järjestelmä käsitti kolme ankkurilyhdyn kaltaista öljyvaloa, jotka kiinnitettiin mastoa ympäröivään renkaaseen. Tätä kokonaisuutta voitiin entisen häkkimallin tavoin nostaa ja laskea pitkin mastoa ja huoltaa kannen alla. Valmistaja oli pariisilainen yhtiö Sautter et cie, joka oli vanha hovihankkija. Lyhtymallista tuli hallitseva ja sen syrjäytti vasta myöhemmin tullut asetyleenivalo. Sähkövilkku kerkisi olla vain yhdessä aluksessa ja siitäkin se poistettiin kohtalaisen pian.^lähde?

Majakkalaivana

Alus hinattiin asemapaikalleen Taipaleenluodon länsipuolelle keväällä 1878. Laatokan liikenne oli vilkasta, ja Sortanlahteen oli perustettu valtion satama. Kannaksen tavaraliikenne Pietariin ja eteenpäin kulki tätä kautta.

Proomu- ja tukkilauttaliikenne pysyi 1920-luvun ajan elinvoimaisena, mutta sodan lähestyessä liikenne hiipui. Metsäpirtin kunnan Saarosten rajakylässä oli loppuun asti saatavana valtion luotsi ja majakkalaiva asetettiin asemapaikalleen joka kevät. Useimmiten se talvehti Sortanlahden valtionsatamassa ja telakoitiin Koirinojan kylässä olevalla vetotelakalla.^lähde?

Majakkalaiva oli kaikki sotavuodet telakoituna. Talvisodan alkaessa se jätettiin telakalleen talvehtimiskuntoon riisuttuna. Kaikki irti lähtevä varustus evakuoitiin sotatoimien päättyessä.

Kesällä 1941 alus löydettiin koskemattomana. Suomalaisetkaan eivät tehneet alukselle - pientä ylläpitokorjailua lukuun ottamatta - mitään, koska sitä ei katsottu aiheelliseksi asettaa paikalleen. Suunnitelmissa oli, että alus mahdollisesti siirrettäisiin jossain vaiheessa merelle, mutta hanke raukesi. Ainoa mahdollisuus olisi ollut siirtää alus rautateitse Lahdenpohjan satamasta Haminaan, mutta rautateiden kuljetuspaineet olivat liian kovat.^lähde?

Vuonna 1944 suomalaisten vetäytyessä pysyvästi alueelta, laiva jätettiin talvehtimiskunnossa Neuvostoliitolle. Sen nimi löytyy SOTEVAn asiakirjoista, eli alus katsottiin osaksi sotakorvaussuorituksia.^lähde?

Aluksen myöhemmästä kohtalosta ei ole mitään tietoa. Laatokalta se katosi pysyvästi.^lähde?

Lähteet

• Auvinen, Visa: Leijonalippu merellä. Turku, Eita Oy 1983.
• Laurell, Seppo: Aalloilla keinuvat majakat: historiikki majakkalaivojen aikakaudesta ja museoalus Kemistä. Merenkulkuhallitus, Helsinki 1988. ISBN 951-49-0940-2 (nid.)
• Laurell, Seppo: Suomen majakat. Kustannusosakeyhtiö Nemo, Helsinki 1999.