Luscan–Lumishin oireyhtymä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luscan–Lumishin oireyhtymä on synnynnäinen oireyhtymä, jota aiheuttavat erilaiset SETD2-geenin mutaatiot kromosomissa 3. Oireyhtymä aiheuttaa monipuolisen oirekuvan, joka on voinut jäädä puutteellisesti tunnetuksi, koska oireyhtymä kuvattiin vasta vuonna 2012 ja sen esiintyvyys on alle yksi miljoonasta. Oireyhtymä johtuu yleensä uudesta mutaatiosta, mutta sillä on myös autosomaalinen, vallitseva periytymistapa.[1]

Luscan–Lumishin oireyhtymä on ylikasvuisuutta aiheuttava oireisto, johon liittyy lähes poikkeuksetta makrokefalia. Tyypillistä on myös syntymän jälkeinen voimakas painonnousu. Enemmistöllä potilaista onkin todettu ylipaino, edistynyt luustoikä ja kehon suurikasvuisuus. Oireyhtymään on yhdistetty erilaisia poikkeavia ulkonäköpiirteitä, kuten silmäluomirakojen suuntautuneisuus alaspäin, pienileukaisuus ja hypertelorismi. Etenkin puheen kehityksessä, joskus myös motorisessa kehityksessä on ilmennyt viiveitä. Noin puolilla sairastuneista on todettu lievästä syvään vaihteleva kehitysvamma. Epilepsia, autismin kirjon piirteet, vuorovaikutustaitojen puutteellinen kehitys, aggressiivisuus, itsensä vahingoittaminen, levottomuus ja ADHD ovat mahdollisia. Näkö- ja kuuloaisteissa voi ilmetä poikkeavuuksia. Hirsutismia, neevusluomia, virtsa- ja sukupuolielinten poikkeavuuksia, nivelten yliliikkuvuutta, skolioosia, infektioherkkyyttä, refluksitautia ja ummetusta on raportoitu. Hormonitoiminta saattaa olla poikkeavaa; oireyhtymän yhteydessä on ilmennyt muun muassa kasvuhormonin puutetta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, munasarjojen monirakkulaoireyhtymää ja murrosiän aikaistumista. Aivoissa havaittuja poikkeavuuksia ovat olleet Arnold–Chiarin epämuodostuma (tyyppi I), Dandy–Walkerin epämuodostuma ja syringomyelia. Potilailla saattaa esiintyä ranteen liikkuvuuden ja käytön vaikeutumista ranneluun mineralisaation seurauksena.[1]

Luscan–Lumishin oireyhtymän taustalla on monia erilaisia mutaatiotyyppejä, joiden joukosta tuottamallaan poikkeavalla oirekuvalla on erottunut SETD2 (c.5218C>T) -mutaatio. Siinä ei aina esiinny makrokefaliaa eikä suurikasvuisuutta, mutta sen sijaan mikrokefaliaa on havaittu. Ominaisia tämän mutaation aiheuttamalle taudille ovat sydämen, virtsa- ja sukupuolielinten, verkkokalvojen sekä kuulohermojen poikkeavuudet. Näihin liittyy eriasteisia näkö- ja kuulo-ongelmia. Aivoissa on usein todettavissa aivokurkiaisen, aivosillan ja pikkuaivojen vajaakehittyneisyyttä. SETD2 (c.5218C>T) -mutaation yhteydessä on myös kuvattu merkittäviä kasvuvaikeuksia, hypotoniaa, hyponatremiaa, epilepsiaa, syvää kehitysvammaisuutta, olematonta tai hyvin vähäistä puhekykyä ja hengitysvaikeuksia, jotka voivat johtua suulakihalkiosta tai Pierre Robin -sekvenssistä. SETD2 (c.5218C>T) -mutaation tuottamaan oirekuvaan on liittynyt käsien, jalkojen, lonkan ja henkitorven luustomuutoksia sekä sormien ja kyynärpäiden jäykistymistä. Luscan–Lumishin oireyhtymä ei ole parannettavissa vaan kyseeseen tulevat oireenmukainen hoito, erilaiset tukitoimet ja seuranta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Johanna Rintahaka, Luscan-Lumishin oireyhtymä Tukiliitto 6.6.2023, viitattu 10.7.2023