Luhtalitukka
| Luhtalitukka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Cardamine pratensis L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Luhtalitukka Wikispeciesissä |
Luhtalitukka (Cardamine pratensis) on pohjoisella pallonpuoliskolla laajalle levinnyt ristikukkaisiin kuuluva kasvilaji.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko[muokkaa]
Monivuotinen, rönsytön luhtalitukka kasvaa 10–50 cm korkeaksi. Varsi on liereä. Lehdet ovat parilehdykkäisiä ja väriltään harmaanvihreitä. Tyviruusukkeen lehdykät ovat ruodittomia tai ruodillisia ja pyöreähköjä, päättölehdykän koko vaihtelee. Varsilehtien määrä vaihtelee kahdesta yli viiteen. Varsilehtien lehdykät ovat ruodittomia tai selväruotisia ja muodoltaan, kapeita, kapeansoikeita tai joskus myös isoja ja pyöreitä. Kukan terälehtien väri vaihtelee valkoisesta sinipunaiseen, ja ne ovat 8–15 mm pitkiä. Ponnet ovat väriltään keltaisia. Kukan verholehdet ovat 3–6 mm pitkiä ja muodoltaan pyöreäpäisiä tai suipohkoja. Purolitukka kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Siemenet kypsyvät 1–3 cm pitkissä, hoikissa ja litteissä liduissa.[1] Paitsi siemenistä, luhtalitukka leviää myös lehdyköihin muodostuvien pienien silmujen ja niistä kasvavien pienten taimien avulla.[2]
Suomessa tavataan kolmea luhtalitukan alalajia: nimialalaji niittyluhtalitukkaa (ssp. pratensis), rantaluhtalitukkaa (ssp. paludosa) sekä pohjanluhtalitukkaa (ssp. polemonioides). Alalajit eroavat toisistaan kokonsa sekä lehtien ja kukkiensa muodon ja määrän perusteella.[1]
Suomessa tavattavista muista litukkalajeista luhtalitukka muistuttaa eniten purolitukkaa (Cardamine amara).[3]
Levinneisyys[muokkaa]
Luhtalitukkaa ja sen alalajeja tavataan koko Euroopassa Espanjan, Italian, Kreikan, Ukrainan ja Venäjän eteläosia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena läpi Siperian Tyynellemerelle saakka. Pohjois-Amerikassa sitä kasvaa Alaskassa, Kanadassa ja Yhdysvaltojen pohjoisosissa. Luhtalitukka kasvaa myös Grönlannissa ja Huippuvuorilla.[3] Suomessa luhtalitukkaa tavataan koko maassa. Runsain laji on Etelä- ja Pohjois-Suomessa, muualla sitä tavataan satunnaisemmin.[4] Alalajeista niittyluhtalitukkaa tavataan pääasiassa Etelä-Suomessa, rantaluhtalitukkaa koko maassa ja pohjanluhtalitukkaa Itä- ja Pohjois-Suomessa.[1]
Elinympäristö[muokkaa]
Luhtalitukka viihtyy järvien, jokien ja merien rantaniityillä, tuoreilla rinneniityillä, märissä korvissa, hetteiköissä, ojissa, lätäköissä, lähteisillä letoilla, puronvarsilla sekä pikkujokien suorannoilla, joissa se saattaa kasvaa myös vedessä.[1]
Lähteet[muokkaa]
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 173–174.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 38.
- ↑ a b Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Ängsbräsma (myös levinneisyyskartta) 2004-2011. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 20.9.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Luhtalitukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 20.9.2011.
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Kasviatlas 2010: Luhtalitukan levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Luhtalitukka (Cardamine pratensis)
- Luontoportti: Luhtalitukka (Cardamine pratensis)
- ITIS: Cardamine pratensis (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Cardamine pratensis (englanniksi)
- Flora of China: Cardamine pratensis (englanniksi)
