Lufttransportgeschwader 61

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lufttransportgeschwader 61 (LTG 61)
Toiminnassa 24. elokuuta 1957 - 31. joulukuuta 2017
Valtio  Saksa
Puolustushaarat ilmavoimat
Aselajit ilmavoimat
Rooli kuljetukset
Osa joukkoa Luftwaffentruppenkommando
Tukikohta Landsberg-Lechin lentotukikohta
Kalusto Transall C-160
Komentajat
Nykyinen komentaja eversti Daniel Draken

Lufttransportgeschwader 61 (LTG 61) oli Saksan ilmavoimien kuljetuslennosto, joka perustettiin 1957 ja lakkautettiin 31. joulukuuta 2017. Lennosto oli sijoitettuna Baijeriin Landsberg-Lechin lentotukikohtaan ja sen kalustona olivat Transall C-160-kuljetuskoneet. Lennoston tehtävänä oli taktiset ja strategiset ilmakuljetukset sekä avustaminen humanitäärisissä tehtävissä vuodesta 1960 alkaen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen ja alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lennosto perustettiin 24. elokuuta 1957 silloisen Saksan puolustusministerin Franz-Josef Straussin käskystä. Lennostoon kuului kaksi laivuetta ja sen ensimmäisenä tukikohtana oli Erdingin lentotukikohta, minkä se jakoi Yhdysvaltain ilmavoimien kanssa. Kalustona lennostolla oli C-47 Dakotat. Myöhemmin samana vuonna lopulta kaikki Dakotat korvanneet Nord Noratlaset otettiin käyttöön. Vuonna 1958 lennosto siirrettiin Müncheniin Neubibergin lentotukikohtaan.

Maaliskuussa 1960 lennosto lensi ensimmäisen tehtävänsä, kun se lennätti yhdessä Lufttransportgeschwader 62:n kanssa avustustarvikkeita Marokkoon Agadirin maanjäristyksen uhreille. Elokuussa 1966 oli avustuslentoja Itä-Turkin Varton maanjäristyksen samoin kuin seuraavana vuonna Lissabonin tulvan uhreille.

1970–1990-luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lennosto vaihtoi 1970-1971 kalustonsa Transall C-160:ksi ja se siirrettiin Landsberg-Lechin lentotukikohtaan. Aiemmin tukikohtaan sijoitettu Hubschraubertransportgeschwader 64 siirtyi Ahlhornin lentotukikohtaan. Lennoston toinen laivue lakkautettiin vuonna 1978, minkä seurauksena kaikki Transallit keskitettiin yhteen laivueeseen. Seuraavana vuonna Hubschraubertransportgeschwader 64:n yksi Bell UH-1D laivue liitettiin lennostoon ja siitä muodostettiin lennoston 2. ja 3. laivue. Kolmas laivue siirrettiin myöhemmin Nörvenichin lentotukikohtaan, missä se vastasi etsintä- ja pelastustehtävistä. Kolmas laivue lakkautettiin vuonna 2006. Yksi helikopteri oli 1971-2003 sijoitettuna Ulmin sotilassairaalaan, missä se ei lentänyt ainoastaan sotilaallisia etsintä- ja pelastustehtäviä, vaan myös siviilien sairaskuljetuksia. Kyseinen helikopteri kuului ensin Hubschraubertransportgeschwader 64:een, mutta tehtävä siirtyi lennostolle vuonna 1978.

Vuonna 1976 lennosto osallistui kahteen luonnonkatastrofien jälkeiseen avustustehtävään. Toukokuussa sen lentokoneet avustivat Friulin maanjäristyksen uhreja Italiassa ja marraskuussa lennettiin Çaldıran–Muradiyen maanjäristyksen uhreille Turkissa avustustarvikkeita. Vuonna 1980 lennosto auttoi Italiassa Campanian ja Basilicatan alueita raunioittaneita Irpinian maanjäristyksen uhreja. Samana vuonna avustettiin vielä Algerian El Asnanin maanjäristyksen uhreja. Etiopian vuosien 1983-1985 nälänhädän aikana lennoston koneet lensivät useita avustuslentoja alueelle. Vuosien 1992-1996 Sarajevon piirityksen aikana lennosto avusti piiritettyjä.

2000-luvun toiminta ja lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 lennosto juhli 50-vuotista olemassaoloaan, minkä juhlistamiseksi kaksi lentokonetta maalattiin erikoiskuvioin. Vuoden 2013 lopulla lennostoon kuului vain yksi laivue, kun helikopterilaivueet lakkautettiin. Helikopterilaivueet koottiin uuteen maavoimien ilma-armeijakuntaan. Kaikki lennostosta vapautuneet helikopterit keskitettiin Niederstettenin lentotukikohtaan, jonne muodostettiin kuljetushelikopterirykmentti 30.

Malissa Ranskan asevoimien operaatio Servalin tukemiseksi lennoston kalustoa sijoitettiin Länsi-Afrikkaan. Vuonna 2015 kaksi lentokonetta osallistui Trident Juncture 2015 -harjoitukseen, joka oli yksi suurimpia kylmän sodan jälkeisiä Naton harjoituksia. Lentokoneet olivat Portugalissa Bejan lentotukikohdassa.

Saksan ilmavoimat aikoo korvata C-160 Transallit Airbus A400M Atlas -koneilla, mikä on merkittävästi suurempi kuin edeltäjänsä. Koska Lech-joki estää Landsberg-Lechin kiitotien pidentämisen länteen ja Penzingin asutuskeskus itään, lentotukikohtaan ei ole mahdollista sijoittaa suurempia koneita. Siten on esitetty, että kaikki A400M koneet sijoitettaisiin Wunstorfin lentotukikohtaan ja LTG 64 lakkautettaisiin. Lennoston kalusto siirrettiin tukikohdasta syyskuussa 2017 ja viimeinen tarkastus pidettiin 14. joulukuuta kenraalimajuri Günter Katzin valvonnassa. Lennosto lakkautettiin 31. joulukuuta. Kaikki jäljellä olevat lentokoneet siirrettiin Hohnin lentotukikohtaan Lufttransportgeschwader 63:lle.

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lennostonkomentajina ovat olleet[1]:

  • eversti Alfons Vonier 1. joulukuuta 1957 - 31. maaliskuuta 1961
  • eversti Heinz Braun 1. huhtikuuta 1961 - 31. maaliskuuta 1964
  • eversti Siegfried Gottschalt 1. huhtikuuta 1964 - 9. huhtikuuta 1970
  • eversti Helmut Schwarz 10. huhtikuuta 1970 - 30. kesäkuuta 1973
  • eversti Waldemar Heuer 1. heinäkuuta 1973 - 31. maaliskuuta 1979
  • eversti Klaus Kemme 1. huhtikuuta 1979 - 17. lokakuuta 1982
  • eversti Friedrich Hans Freisberg 19. marraskuuta 1982 - 17. maaliskuuta 1985
  • eversti Dieter H. Kellein 18. huhtikuuta 1985 - 30. syyskuuta 1987
  • eversti Bernd Puhl 1. lokakuuta 1987 - 31. maaliskuuta 1990
  • eversti Rolf Korth 1. huhtikuuta 1990 - 30. syyskuuta 1996
  • eversti Roger Evers 1. lokakuuta 1996 - 30. syyskuuta 1999
  • eversti Norbert Daniel 1. lokakuuta 1999 - 31. maaliskuuta 2003
  • eversti Rolf Fahrenholz 1. huhtikuuta 2003 - 30. kesäkuuta 2006
  • eversti Ludger Bette 1. heinäkuuta 2006 - 10. helmikuuta 2010
  • eversti Christian Leitges 11. helmikuuta 2010 - 30. kesäkuuta 2012
  • eversti Markus Bestgen 1. heinäkuuta 2012 - 22. kesäkuuta 2015
  • eversti Daniel Draken 23. kesäkuuta 2015 - 31. joulukuuta 2017

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]