Landsberg-Lechin lentotukikohta
| Landsberg-Lechin lentotukikohta | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Penzingin lentotukikohta | |||||||||
 Landsberg-Lechin lentotukikohta |
|||||||||
| ICAO-koodi | ETSA | ||||||||
| Koordinaatit | |||||||||
| Tyyppi | sotilaskenttä | ||||||||
| Ylläpitäjä | Saksan ilmavoimat | ||||||||
| Valmistumisvuosi | 1940 | ||||||||
| Suljettu | 21. joulukuuta 2017 | ||||||||
| Liikenneyhteydet | |||||||||
| Tärkein keskus ja etäisyys | Landsberg 4 km NE | ||||||||
| Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
| Huomioita | |||||||||
| Huomioita | ammus- ja polttoainevarasto | ||||||||
Landsberg-Lechin lentotukikohta on Saksan ilmavoimien tukikohta, joka sijaitsee Saksan Baijerissa Penzingin länsipuolella, noin neljä kilometriä koilliseen Landsberg am Lechistä ja noin 50 kilometriä länteen Münchenistä. Tukikohta on ollut koulutustukikohtana ja se oli Lufttransportgeschwader 61:n Transall C-160 koneiden ja UH-1D helikoptereiden kotikenttänä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muodostettaessa Saksan ilmavoimia 1935 valittiin sopivia lentotukikohdan paikkoja kaikkialta Saksan alueelta. Penzingin alueelta valittiin tukikohta, koska se soveltui maantieteellisten, suunnistusteknisten ja muiden teknisten syiden vuoksi sijoituspaikaksi. Maa-alue lunastettiin vielä samana vuonna ja seuraavana keväänä alkoivat Landsbergin lentotukikohdan rakennustyöt. Tukikohtaan saapui pieni etukomennuskunta 10. helmikuuta 1937 ja täysi vahvuus 1. maaliskuuta.
Saksan ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisenä ilmavoimien yksikkönä tukikohtaan saapui maaliskuussa 1937 Kampfgeschwader 255:n esikunta ja I laivue, jonka kalustona olivat Dornier Do 17E ja 17M -pommikoneet. Lennosto nimettiin 1. toukokuuta 1939 ilmavoimia uudelleen organisoitaessa Luftflotte 3:n Kampfgeschwader 51:ksi[1] ja varustettiin 1. elokuuta Heinkel He 111 -koneilla. Lennoston I laivue poistui jo elokuussa 1939 ja esikunta poistui tukikohdasta kesäkuussa 1940, mutta palasi elokuussa 1944. Lennoston III laivue oli tukikohdassa marraskuusta 1939 kesäkuuhun 1940. Muina yksiköinä tukikohdassa olivat lähinnä koulutuksessa ja levossa olleet[2]:
- III/KG 27 (lokakuu 1939)
- I/SKG 210 (lokakuu 1941 - tammikuu 1942)
- II/ KG 54 (marras-joulukuu 1941)
- E, I ja II/ZG 2 (maalis-kesäkuu 1942)
- I/KG 55 (heinä-elokuu 1943)
Landsbergin lentotukikohta oli myös alkeislento- ja koulutustukikohtana. Sinne oli sijoitettu koko sodan ajan LKS Fürstenfeldbruck/LKS 4:n liitokoneita ja vuosina 1938-1942 BFS Neuburgin, josta tuli myöhemmin Neuburgiin sijoitettu BFS 2, alkeiskoulukoneita. Tukikohdassa koulutettiin myös yöhävittäjälentäjiä, mitä varten sinne oli sijoitettu marraskuusta 1944 helmikuuhun 1945 II/NJG 101.[2] Sodan lopulla tukikohtaan siirrettiin Saksan parhaat tutkateknikot.
Yhdysvaltain 75-100 kappaletta B-17 Flying Fortressia pommittivat 18. maaliskuuta 1944 kenttää. VIII Fighter Commandin P-51 Mustangit tekivät 5. huhtikuuta matalalentohyökkäyksen kentälle, jolloin ilmoitettiin suuren joukon koneita tuhoutuneen tai vaurioituneen. B-17-koneet pommittivat kenttää 24. huhtikuuta toistamiseen. P-51 koneet toistivat matalahyökkäyksensä 21. heinäkuuta, jolloin ilmoitusten mukaan tuhottiin kolme ja vaurioitettiin kymmentä Junkers Ju-88 pommittajaa.[2]
Matalalentohyökkäys uusittiin 15. tammikuuta 1945, jolloin jälleen vaurioitettiin ja tuhottiin suuri määrä lentokoneita. Matalahyökkäys 16. helmikuuta aiheutti kentällä massiiviset tuhot, kun kahdeksan hangaaria, majoitusparakkia ja muuta rakennusta tuhoutui ja lisäksi kymmenen rakennusta vaurioitui lievemmin. Kiitotie ja koneiden laskeutumisalueet vaurioituivat pahoin pommikuopista. Seuraava matalahyökkäys 28. helmikuuta aiheutti ainoastaan vähäiset tuhot yhden Bf 110 G-4 -koneen vaurioituessa. Viimeisessä kentälle kohdistuneessa hyökkäyksessä 62 B-24 Liberatoria pommitti kenttää 9. huhtikuuta.[2]
Vuonna 1945 Yhdysvaltain panssaridivisioona ylitti alueen ja Yhdysvaltain joukot miehittivät lentotukikohdan 28. huhtikuuta.
Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohtana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain maavoimien 843. lentokenttäpataljoonan C komppania (843rd Engineer Aviation Battalion) saapui 17. toukokuuta kunnostamaan tukikohtaa. Ensisijaisena tehtävänä oli kiitoteiden korjaaminen, jotta lentotoiminta voitaisiin käynnistää. Kiitoteiden valmistuttua tukikohdan miehitti varikko-osasto (Air Depot Group) aloittaen asuntoalueen, messin ja muiden rakennusten korjaamisen. Henkilöstö asui teltoissa, kunnes rakennukset saatiin asumiskuntoon. Tammikuussa 1946 saapui 862. pioneeripataljoona korjaamaan loput pommituksissa tuhoutuneet kohteet.
Vuonna 1947 Yhdysvaltain ilmavoimien 7280. lentotukikohtaosasto perustettiin Landsbergissa Erdingin lentotukikohdasta siirretyistä joukoista. Vuonna 1949 tukikohta nimettiin Landsbergin lentotukikohdaksi ja se liitettiin osaksi 2. lentodivisioonaa, Tukikohdan tukikohtajoukot nimettiin 1. toukokuuta 1950 7030. esikunta- ja tukikohtaosastoksi.
Kylmän sodan aikana tukikohta oli Yhdysvaltain ilmavoimien lentotukikohtakohtana, jonne oli sijoitettu:
- 6900. suojauslennosto 1948 -
- 2. lentodivisioonan esikunta 1949 - 1951
- 7351. hävittäjäkoulutuslennosto 1955 - 1958
Saksan ilmavoimien koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 1953 aktivoitiin 7351. lentotukikohtalaivue, jonka piti vastaanottaa lentotukikohta 1. heinäkuuta. Lentäjien koulutuskeskukseksi Landsbergissa perustettiin 1. huhtikuuta 1955 7351. lentokoulutusosasto, jota laajennettiin edelleen ja nimettiin 1. lokakuuta 7351. lentokoulutuslennostoksi. Lennostoon kuului kolme osastoa, joissa oli yhteensä seitsemän laivuetta.
Länsi-Saksan liityttyä 1955 Natoon se sai luvan aloittaa omien ilmavoimien muodostamisen. Muodostaminen alkoi lentotukikohtien valmistamisella, henkilöstön koulutuksella ja lentäjäkoulutuksen mahdollisuuksien kartoittamisella.
Landsbergin lentotukikohta valittiin ilmavoimien lentäjien uudelleen koulutuskeskukseksi. Landsbergin 7351. lentokoulutuslennosto vastaanotti 2. helmikuuta 1956 ensimmäisen kurssin 19 saksalaista lentäjää, jotka kaikki olivat lentäneet aiemmin. Kuitenkin oli runsaasti toisen maailmansodan lentäjiä, jotka olivat lentäneet ainoastaan potkurikoneilla. He eivät olleet lentäneet kymmeneen vuoteen eikä heillä ollut lainkaan kokemusta yliäänen nopeudella lentävistä lentokoneista. Siten oli melko normaalia, että pääosalta vei reilut kaksi vuotta ennen kuin lentäjät olivat valmiit lentämään suihkuhävittäjillä.
Ilmavoimat aloitti lentäjien peruskoulutuksen Piper L-18A Super Cub -koulukoneilla, joita oli hankittu neljäkymmentä. Jatkokoulutus ja suihkuhävittäjäkoulutus järjestettiin Yhdysvaltain ilmavoimien Fürstenfeldbruckin lentotukikohdassa, missä oli saksalaislentäjien käytössä olivat uudet Lockheed T-33A T-Birdit. Ensimmäiset kymmenen Yhdysvaltain ilmavoimien kouluttamaa Saksan ilmavoimien suihkuhävittäjälentäjää saivat siipensä 24. syyskuuta 1956. Myöhemmin Saksan ilmavoimien F-85 lentäjiä koulutettiin myös Nellisin lentotukikohdassa Yhdysvalloissa.
Lentäjien koulutus jatkui vuoteen 1958, jolloin 7351. lentokoulutuslennosto lakkautettiin ja Landsbergin lentotukikohta luovutettiin Saksan ilmavoimille. Muutaman seuraavan vuoden aikana Saksan ilmavoimat vastaanotti Yhdysvalloista satoja F-86 Sabrea ja F-84F Thunderstreakia, joten koulutusta piti jatkaa ja tehostaa.
Saksan ilmavoimien tukikohtana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hubschraubertransportgeschwader 64 oli tukikohdassa perustamisestaan vuonna 1966 alkaen aina vuoteen 1971 saakka.
Tukikohta suljettiin 21. joulukuuta 2017.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Smith, Richard J. & Creek, Eddie J. Kampfflieger Volume One: Bombers of the Luftwaffe 1933-1940 s. 51-52
- ↑ a b c d Henry L. deZeng IV, Luftwaffe Airfields 1935-45 Germany (1937 Borders) ww2.dk
- ↑ mil-airfield.de
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Landsberg-Lechin lentotukikohta Wikimedia Commonsissa
